maanantai 16. lokakuuta 2017

Tanssin pyörteissä

Kahvien jälkeen olimme varanneet jonkin aikaa vieraiden puheille. Kukaan ei ollut ilmoittanut etukäteen puheista tai muusta ohjelmasta, mutta muutamia puhujia silti löytyi bestmanin korkattua estradin. En kuitenkaan pitkästytä teitä enempää sillä, kuka puhui ja mitä (sisällöstä kun ei ole kovin tarkkoja muistikuvia itsellänikään), vaan siirryn seuraavaan ohjelmanumeroon, eli meidän häätanssiin.

Häätanssista avauduinkin jo hieman heti häiden jälkeen, muiden pienten harmistuksien joukossa. Tuolloin tuskailin sitä, että unohdin ottaa hääpuvun helman käteeni tanssin ajaksi, ja se repsotti kummallisesti ylös nostettuna koko tanssin ajan. Lisäksi tajusin vasta valokuvia katsellessani, että vieraita ei muistettu siirtymään salin etuosaan ympärillemme, kuten olimme suunnitelleet, vaan he katsoivat tanssin paikoiltaan, ja epäilen, että takarivistä sitä ei hirveästi nähnyt. Tämä on harmittanut minua jälkikäteen tosi paljon, mikä on hieman tyhmää, koska itse tanssi oli kuitenkin ihana - taas yksi hääpäivän kohokohdista ;)

Häätanssikappale-ehdokkaista kirjoittelin jo ennen häitä, ja silloin jäätiin jahkailemaan Kaija Koon Rakkaus on voimaa -kappaleen ja Paula Vesalan Miten ja miksi -version välille. Ottaen huomioon Kaija-faniuteni, ei ole yllättävää, että Rakkaus on voimaa vei voiton, sitä pääset fiilistelemään alta:



Koska kyseessä ei ole kaikkein perinteisin paritanssikappale, otimme yhteyttä Tanssiksen tanssikouluun, jossa kävimme kolmella yksityistunnilla harjoittelemassa lyhyen koreografian tähän biisiin, ja lisäksi osallistuimme heidän lavatanssin alkeet -tunneilleen valssin harjoittelemiseksi.


Ahkeran harjoittelun tuloksena itse tanssi sujui mielestäni oikein hyvin. Minun ei tarvinnut erityisesti edes keskittyä, vaan nautin vain tanssista ja ihanasta biisistä, jonka nimen päädyin kaiverruttamaan omiin vihkisormuksiinikin. Mies kertoi jälkikäteen jännittäneensä tanssia koko päivästä eniten, ja pystyneensä nauttimaan illasta vasta tämän jälkeen kunnolla, raukka :D


Häätanssi päättyi suudelmaan ja vieraiden taputukseen. Taputuksetkin tosin muistan vain videolta, jonka miehen sisko lähetti meille häiden jälkeen - itse tilanteessa taisin leijailla jossain happylandiassa, ja ne menivät kyllä täysin ohi.

Meidän tanssin jälkeen siirryttiin suoraan koko väen tansseihin, erillisiä tansseja vanhempien kanssa meillä ei siis ollut. Ensimmäinen kappale häätanssin jälkeen oli Kulkurin valssi, joka me tanssittiin ristiin rastiin vanhempiemme kanssa, välillä pareja vaihdellen. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska vanhemmissamme oli sekä kovastikin tanssin haluisia että ei-niin-innokkaita tanssijoita. Olin tosin ajatellut, että ensimmäinen valssi tanssittaisiin omien vanhempien (minä isäni ja mies äitinsä) ja toinen toisen vanhempien (minä miehen isän ja hän minun äitini) kanssa, mutta kävihän se näinkin. Toisena valssina meillä oli Kultainen nuoruus, joka me taidettiin tanssia miehen kanssa yhdessä.

Valssien jälkeen siirryttiinkin sitten vähän railakkaampiin rytmeihin, kun kaiuttimista kajahti ensin Pojun Hääpäivä ja sitten Kai Hyttisen Tiputanssi. Etenkin jälkimmäinen toimi kyllä todellisena tunnelman kohottajana, ja käytännössä koko hääväki jorasi innoissaan. Alla mallia näyttävät isäni veli vaimoineen:


Kuten olen tainnut aiemminkin mainita, musiikki tuli meillä ihan Spotifysta, mikä toimi hyvän äänentoistojärjestelmän ansiosta tosi kivasti. Alkuiltaan olin luonut noin tunnin mittaisia soittolistoja, joiden väliin sijoitettiin ohjelmat. Ensimmäinen tunti koostui enimmäkseen perinteisestä tanssimusiikista (mukana mm. Besame mucho, Kuinka rakkaus alkoi, Waltz to Paris ja Jätkän humppa), mutta loppua kohti siirryttiin kevyempään musiikkiin: Kurkelan Rakkauslauluun, ABBA:n Mamma Miaan ja Tuiskun Partyyn. Tunnin päätti Pepe Willbergin Elämältä kaiken sain, jonka jälkeen olikin heittojen aika - niistä siis ensi kerralla!

maanantai 18. syyskuuta 2017

Herkkubuffet

Kahvien yhteydessä avattiin siis jo moneen kertaan täällä mainostamani herkkubuffet. Kaaso R loihti ainakin omaan silmääni täydellisen kokonaisuuden omista ja läheisten nurkista kaivetuista ja kirppareilta haalituista tarjoiluastioista ja rekvisiitasta:

Tämänkin kuvan nappasi Minttu Saarni.
Eniten teitä lukijoita varmaan kiinnostaa, kuinka paljon meillä mitäkin herkkuja oli, ja mitä niistä jäi jäljelle noin sadan vieraan syöminkien jäljiltä:

Fazerin sininen -konvehteja oli 3kg
Fazermint-konvehteja oli reilu kilo
Wienernougat-konvehteja oli kilo
Panttereita oli reilu kilo
Hopeatoffeeta oli ehkä kilo myös
Rollo-lakritseja puolisen kiloa
Hedelmätikkareita irtokarkkipussillinen
Oukkidoukkeja puolisen kiloa
Suklaakeksejä veljeni leipoi ehkä viisi pellillistä
Kipparin piippuja muistaakseni kuusi laatikkoa
Chilipähkinöitä Punnitse ja Säästästä yksi irtopussillinen
Karamellisoituja manteleita Punnitse ja Säästästä myös irtopussillinen
Hearts-sipsejä 5-6 pussia

Eli karkkia oli yhteensä reipas 10kg, ja niiden lisäksi oli keksejä, pähkinöitä ja sipsejä. Kaikkea muuta jäi ihan inhimillinen määrä (esim. sipsejä jäi joku pussillinen, joka naposteltiin seuraavana päivänä), mutta keksejä jäi aika iso laatikollinen ja pähkinöitä ei tuntunut menevän lainkaan. Keksitkään eivät olleet sinänsä ongelma, koska ne säilyivät ilmatiiviissä rasiassa hyvin ja katosivat perheeni komerosta aika nopeasti. Pähkinöitä sen sijaan natusteltiin koko loppuvuosi :D

Mutta kaikenkaikkiaan onnistuttiin siis herkkumäärien mitoittamisessa jotakuinkin hyvin. Esillepanosta ja tarjoilusta vielä sen verran, että kertakäyttöastiat herkkuja varten olivat yksi haastavimmista häähankinnoista. Mistään ei meinannut löytyä oikean värisiä, sopivan isoja ja kivannäköisiä kippoja. Mies nuo etualalla näkyvät jäätelökipot taisi lopulta bongata Kärkkäisiltä, josta ne piti erikseen hakea, koska nettikaupasta kone olisi arponut useammasta eri väristä lähetettävät tuotteet.

Loppu hyvin, kaikki hyvin; herkkubuffetista tuli lopulta eräs häiden kohokohdista, josta sekä aikuiset että lapset tykkäsivät (varmasti juuri niiden oikeanlaisten kippojen ansiota ;D).

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Kakkua ja kahvia

Kahvittelun oli tarkoitus alkaa suoraan puheeni jälkeen, mutta joku ei sitten ollutkaan ihan vielä valmiina, eli jouduttiin hieman odottelemaan kakun leikkausta. Tämä oli hieman harmi, koska ohjelmaa sunnitellessa oltiin sijoitettu kahvit heti puheen perään siksi, että kaikki halukkaat näkisivät kakun korkkaamisen, kun huomio olisi jo valmiiksi oikeassa suunnassa. Nyt se saattoi jäädä joltakin väliin, mutta onneksi kaikki sentään saivat oman osansa kakusta, jota jäikin runsaasti.


Kakku oli ystäväni tekemä vadelma-suklaakakku. Meidän poimimien vadelmien lisäksi täytteenä oli ainakin valkosuklaata - ihan älyttömän hyvää! Vaikka kakun tilaaminen ystävältä toi hieman lisähaastetta (esim. etsittiin vielä hääviikolla niille tarjoiluastioita ja ystäväni joutui koristelemaan kakkua häiden aikana), en vaihtaisi meidän herkkukakkua mihinkään muuhun!

En halunnut meille perinteistä hääpari-koristetta, mutta en myöskään halunnut alkaa erityisesti kikkailemaan kakun koristeen kanssa - se olisi joka tapauksessa ollut tosi vähän aikaa esillä. Niinpä mentiin simppeleillä valkoisilla ruusuilla, jotka koristivat meidän leikkaamaa kakkua. Tätä seuranneissa kakuissa ei ollut niitäkään, vaan pelkkä suklaakuorrutus.


Sitten se leikkaus! Koska läheskään kaikki vieraamme eivät olisi mahtuneet kahvioon / tarjoilutilaan katsomaan kakunleikkausta, kakku kärrättiin tarjoilukärryllä saliin leikattavaksi. Meitä ei myöskään kiinnostanut polkea kaapin paikkaa, joten oltiin etukäteen päätetty heittää high five kakun leikkauksen yhteydessä. Vähän niinkuin Lily ja Marhall - tämän(kin) idean lainasin jonkun hääblogista.


Suunnitellun high fiven jälkeen vielä spontaani pusu, ja se oli siinä. Kakun leikkaamiseen käytettiin muuten meidän keittiölaatikossa noin neljä vuotta käyttämättömänä maannutta design-lapiota, ihan vaan siksi, että vihdoin tuli tilaisuus käyttää sitä :D Muuten hyvä, mutta kakkua oli tosi vaikea saada irti lapiosta, mikä kyllä aiheutti yleisössä (ja meissä) hilpeyttä.


Kakun kanssa palanpainikkeeksi oli tarjolla paitsi kahvia, myös konjakkia (Hennessy VSOP) ja Baileys-likööriä. Molempia oli merkintöjeni mukaan varattu kaksi litraa ja kaikki meni (muita juomia jäi melko runsaasti, pitäisi niistäkin tehdä postaus!).

Varsinaisessa kahvipöydässä meillä oli tarjolla vain sydämenmuotoisia kaksinkertaisia pikkuleipiä aprikoositäytteellä. Kahvien yhteydessä kuitenkin avattiin myös herkkubuffet, josta sai pikkunaposteltavaa loppuillan ajan - mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa :)

Postauksen kuvat jälleen Minttu Saarnin käsialaa.

tiistai 22. elokuuta 2017

Kenkäleikki & puheita

Ruokailua seuranneiden yhteiskuvien ja vapaan hengailun jälkeen vuorossa oli kenkäleikki ja puheita. Tai puheita ja kenkäleikki. Mikäli muistikuvani ja Mintun kuvien aikajärjestys pitävät paikkansa, puheet avasi kaaso A - mikäli isäni pitämää puhetta aivan juhlan aluksi ei lasketa.

Kuten jo isäni puheesta kertoessani mainitsin, en muista hääpäivänä meille pidetyistä puheista juuri mitään. En, vaikka yritin oikein tietoisesti keskittyä niihin ja painaa niitä mieleeni. Kuvista päätellen kaaso onnistui kuitenkin liikuttamaan:


Kaason puheen jälkeen oli vuorossa Suomen häissä usein nähty kenkäleikki, jonka meille vetivät molemmat kaasot yhdessä. Tässä monille tutussa leikissähän hääpari istuu yleisön edessä selät vastakkain ja käsissään yksi kenkä kummaltakin. Vetäjä sitten esittää "Kumpi teistä?" -kysymyksiä, joihin hääpari vastaa samantien nostamalla joko morsiamen tai sulhasen kengän ylös sen mukaan, kumpi omasta mielestään on vastaus kysymykseen.

Sivuhuomautuksena: jostain syystä sekä minä että kaasot meinasimme suunnitteluissa aina puhua tästä tuolileikkinä - ehkä siksi että siinä istutaan tuolilla :D

Kenkäleikin väitteetkin ovat suurimmaksi osaksi unohtuneet, mutta sen muistan, että hauskaa oli! Ja sen, että kysymykseen "Kumpi teistä jahkailee enemmän?" yleisökin tiesi jo leikin kuluessa vastauksen - sulhanen oli jatkuvasti hitaampi päättämään, kumman kengän nostaisi :D

Todistettavasti oltiin ainakin kerran samaa mieltä 
Kenkäleikin jälkeen jatkoimme ohjelmaa suoraan vielä omalla puheellani. Huomion keskipisteestä kun nautin, tiesin häiden suunnittelujen alkuvaiheesta saakka haluavani pitää oman puheen (ihan kuin sitä huomiota ei hääpäivänä muuten riittäisi).

Päädyin pitämään omasta mielestäni aika perinteisen (tylsän) kiitospuheen, johon oli hyvä siirtyä aasinsiltaa pitkin kiittämällä kaasoja kenkäleikistä. Omankaan puheeni sisältöä en kovin tarkkaan muistaisi, ellei se olisi minulla vielä paperilla, mutta kutakuinkin näin se meni: Kiitin kaikkia vieraita läsnäolosta, ihan aidosti sitä tarkoittaen, koska vieraathan sen juhlan tekee, sekä tietysti lahjoista. Perheenjäseniä kiitin myös avusta hääjärjestelyissä mainiten joitakin esimerkkejä meidän saamasta avusta. Samoin kaasot ja bestman saivat kiitokset järjestelyavusta ja polttareista, sekä siitä, että ollaan miehen kanssa ylipäätään tavattu. Lopuksi vielä mainitsin, että oon oikeasti tosi kiitollinen sekä omasta että mieheni suvusta ja kavereista, ja olenkin aina ihmetellyt, miten mulla on käynyt niin hyvä tuuri niiden suhteen - miehen myötä kahdesti! Niin ja tietysti kiitin myös miestäni siitä, että hän on olemassa ja jaksaa minua.

En yleensä jännitä puheiden pitämistä hirveästi, itse asiassa pidän niistä. Nyt kuitenkin jännitti, kun yleisöä oli aika paljon, ja he olivat niitä kaikkein lähimpiä, joihin kyllä varmasti törmää myöhemminkin. Yleensä siis saan jännitystä hillittyä sillä, että mokaaminen ei haittaa, koska suurinta osaa yleisöstä ei tunne, eikä heihin tarvitse törmätä myöhemmin. Jännitys vain kasvoi, kun kukaan ei nauranut niissä kohdissa, joiden oli tarkoitus keventää tunnelmaa. Kuvittelin jo vaivaannuttaneeni kaikki, mutta jälkikäteen selvisi, että suurin osa tyypeistä oli vain liian keskittyneitä / liikuttuneita nauraakseen. Puhettani kehuttiin nimittäin vuolaasti, esimerkiksi sulhasen serkku totesi: "Sä sanoit just ne asiat, joita kaikki ajattelee, mutta kukaan ei osaa sanoa ääneen."

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin; voin suositella omaa puhetta muillekin morsiamille (ja sulhasille!). Puheen pitämistä helpottaa, että sen suunnittelee etukäteen, ja netti on pullollaan vinkkejä. Kannattaa kurkata esim. täältä tai täältä :)

Kuvat jälleen Minttu Saarnilta - ethän kopioi!

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Yhteiskuvat

Huh! Kaiken oheistekemisen kuvailun jälkeen pääsen vihdoin jatkamaan hääpäivän kulusta. Ruokailun jälkeen meillä oli nimittäin vuorossa yhteiskuvausta. Kuvauksen sijoittuminen päivän aikana päätettiin järkeilemällä, että olennaisimmat yhteiskuviin osallistujat (me ja meidän läheisimmät) pääsevät syömään ensimmäisenä, saavat syötyä ensimmäisenä ja ovat näin ollen valmiina kuvattaviksi muiden vielä syödessä, jolloin kuvaukset ovat vähemmän pois yhteisestä ajasta ja ohjelmasta. Toki muilla vierailla riitti tekemistä myös niiden oheistekemisten, bingon ja muiden parissa.

Koko hääväki yhdessä kuvassa
Vaikka dokumentaarisessa hääkuvauksessa keskitytään kai yleensä enemmän hetkien ja tunnelmien ikuistamiseen, halusin ehdottomasti myös yhteiskuvia meille tärkeiden tyyppien kanssa - ihan vaan senkin takia, kun oltiin kaikki kerrankin edustavina :D Hääpaikaltamme Omalta Tuvalta oli hieman haastava löytää yhteiskuviin soveltuvaa paikkaa, ja lopulta päädyimme ottamaan pienempien ryhmien kuvat eteisaulassa ja isommat ryhmät Tuvan salin lavalla.

Tilahaasteista huolimatta saimme ihania kuvia! Tässä omat suosikkini:

Marrasmorsian & pikkuveljet
Marrasmorsiamen, äidin ja äidinäidin vasemmat kädet
Yhteiskuvia ja valokuvausta varten olin netistä koonnut listan kuvista, jotka ainakin pitää saada. Tässäpä se teillekin:

ENNEN HÄITÄ:      
Kaikki askartelut       
Juhlatilan koristelu      
Auton koristelu        
Tavarakuorma joka viedään juhlapaikalle (laatikot yms)    
Hääpaikan koristelu edellisenä päivänä    
Koristelun yksityiskohtia    
         
MORSIAN JA SULHANEN HÄÄAAMUNA      
Morsian hääaamuna      
Sulhanen hääaamuna
     
MORSIAN VALMISTAUTUU      
Morsian kampaajalla (+kampaaja)      
Morsian meikissä  (+meikkaaja )
Sormukset (kaiverrukset)  
Morsian pukeutuu        
Morsian valmiina
Hääpuku      
Hääkampaus
Häämeikki      
Koko morsian      
     
SULHANEN VALMISTAUTUU        
Sulhanen pukeutuu      
Sulhanen valmis      
     
POTRETIT ENNEN VIHKIMISTÄ
Sulhanen näkee morsiamen
Morsian yksin
Sulhanen yksin
Morsiuspari yhdessä :D
Morsiusparin kädet, sormukset (vihkisormus morsiamellakin kuviin!)
Morsiuspari & kaasot & bestman
Morsian & kaasot
Sulhanen & bestman
Hääauto
     
VIHKIMINEN  
Häävieraat saapuvat      
Bestman, kaasot      
Kimpun luovutus kaasolle      
Morsiuspari alttarilla
Lähikuvaa perheistä vihkimisen aikana 
Vihkijä
Vihkivalat      
Sormuksen pujotus     
Suudelma          
Yleisö taputtaa
Morsiuspari poistuu      

YKSITYISKOHDAT
Kampaus      
Meikki      
Kukkakimppu ja viehe
Ohjelmalehtiset
Koristeet juhlapaikalta              
Juhlapaikka (kuvaa myös kokonaisuus, sisältä, ulkoa)      
Lahjat (kuvaa myös koko lahjapöytä)      
Kengät      
Hääpuvut edestä ja takaa, myös kokonaisuus      
     
HÄÄJUHLA
Onnittelut, varsinkin lähimpien sukulaisten, tuttujen/avustajien       
Tarjoilija tuo morsiusparille maljat      
Maljapuhe, maljojen nosto

RUOKAILU
Morsiuspari ottamassa ruokaa      
Vieraat ottamassa ruokaa      
Morsiuspari syö          
Yleisluontoisia kuvia ruokailutilanteesta      
Ruokapöytä ruokineen
Juomapöytä/-pöydät 

KAHVI
Hääkakun leikkaus      
Kakkua leikkaavat kädet      
Vieraat ottavat kakkua      
Kahvipöytä      
Kakku ja kakun koriste
Herkkubuffet
     
POTRETIT PORUKALLA
Kaikki vieraat
Morsiuspari & avustajat kumppaneineen
Morsiuspari & molempien perheet (yhdessä ja erikseen)
Morsiuspari & isovanhemmat
Morsian & vanhemmat
Morsian & veljet
Morsian & äiti & isoäiti (kokonaan & vasemmat kädet)
Morsian & kaverit
Sulhanen & vanhemmat
Sulhanen & sisko & siskon perhe
Sulhanen & kaverit

OHJELMANUMEROT
Kaaso vinkkaa, kun jotain on tapahtumassa
Häätanssi
Heitot viimeisenä ohjelmana

Suurimmaksi osaksihan nämä ovat asioita, jotka ammatti(hää)kuvaaja ikuistaa joka tapauksessa, joten listasta on enemmän hyötyä heille, jotka antavat kuvaamisen tehtäväksi jollekin muulle kuin ammattikuvaajalle. Kuvaaja ei kuitenkaan yleensä ikuista hääpäivän aaton hääräilyjä (listan ensimmäinen kohta), eikä hän voi tietää, halutaanko joitakin yhteiskuvia ja keitä mahdollisiin yhteiskuviin halutaan mukaan. Ainakin niistä on siis hyvä olla lista, jottei mitään omasta mielestään olennaista jää kuvaamatta.

Kuten on jo moneen kertaan tullut esille, meidän hääpäivän ikuisti Minttu Saarni, joten kiitokset hänelle näistäkin yhteiskuvista!

lauantai 5. elokuuta 2017

Puuhaa pikkuväelle

Meidän häät olivat ensisijaisesti aikuisten juhlat, mistä tiedotimme lapsiperheitä kutsujen mukana lähetetyllä kirjeellä. Ajatuksenamme oli, että kannustamme vanhempia saapumaan ilman jälkikasvuaan, mutta emme totaalisesti halunneet kieltää lasten tuomista, jos se jollekin olisi kynnyskysymys tai joku kokee juhlimisen hauskemmaksi lapsiensa kera. Kirjeen myötä suurin osa lähipiirimme lapsista jäikin pois juhlista, ja loppujen lopuksi paikalle saapui kolme vauvaa/taaperoa ja muistaakseni kolme vanhempaa (5-15v) lasta. Vanhempia lapsia oli ilmoittautunut vielä kaksi lisää, mutta heidän perheensä jättäytyi kuitenkin vielä hääpäivän aamuna pois perheenpään sairastuttua.

Vaikka etukäteen pohdin, että lapsivieraista lienee kovasti ylimääräistä vaivaa, ei asia loppujen lopuksi ollutkaan näin. Esimerkiksi lastenhoitohuone löytyi kuin löytyikin Oman Tuvan invavessasta (joka oli lähinnä lapsiperheiden ja minun käytössäni), ja lapset vanhempineen vaikuttivat viihtyvän häissä hyvin. Itkua kuultiin ainoastaan kerran, kun äänilaitteet vinkaisivat ikävästi säikäyttäen monet aikuisistakin.

Kuva: Minttu Saarni
Itse asiassa olin lopulta tyytyväinenkin siihen, että meille tuli noita hieman vanhempiakin lapsia - pääsin nimittäin järjestämään heille tekemistä :) Kaikkien lapsivieraiden yhteiseen käyttöön kokosin viihdeboksin, joka sijoitettiin salin perälle muutaman ylimääräisen tuolin kanssa. Ajatuksena oli, että boksin sisältö toimisi sekä tuossa leikkinurkkauksessa, että lasten omilla paikoilla pöydissä. Boksista löytyi pari pehmolelua, Disneyn palikkapalapeli, matkaversio Piirrä ja Arvaa -pelistä ja kirjoja eri ikäisille (pehmokirja, kuvakirjoja ja pari Aku Ankan minikirjaa). Sisällön hamstrasin kirpputoreilta, jolloin kaikille tuotteille tuli yhteensä hintaa alle 15 euroa, ja sain omani kokolailla pois myytyäni boksin häiden jälkeen.

Boksin lisäksi jokaisen lapsen paikalla (lukuunottamatta sitä ainoaa alle 1-vuotiasta) oli värikyniä ja väritystehtäviä (seuraamastani Kaksin kaunihimpi -blogista löytyi ihania!). Isommilla lapsilla oli lisäksi yhdestä puoliksi taitetusta arkista koostuva tehtävävihko, jonka kokosin netistä löytämistäni hääaiheisista tehtävistä (näille mulla ei valitettavasti ole enää linkkiä, mutta Google on kaveri). Tietysti lapsilla oli myös omat ohjelmalehdet, hääparin tervehdyskortti ja hääbingo, vaikken kaikkien lukutaidosta ollutkaan ihan varma.

Näillä järjestelyillä saatiin siis meidän lapsivieraat viihtymään. Ainut puute oli, että ei huomattu varata mitään palkintoja tehtävävihon ratkaisseille, mutta onneksi lapset tulivat niistä kyselemään suoraan meiltä ja jo aikaisessa vaiheessa, jolloin palkinnoksi luvattiin herkkubuffetin korkkaaminen.

Mitenkäs lapsivieraat muiden häissä? Onko heitä erityisesti huomioitu - tai edes kutsuttu?

tiistai 18. heinäkuuta 2017

Valokuvanurkkaus

Pöydistä löytyneiden hääbingon ja hääparin tervehdyskorttien lisäksi vieraiden toivottiin viihtyvän eteisaulassa sijainneessa valokuvanurkkauksessa. Kuvista (noin 400 kpl) päätellen siellä viihdyttiinkin:


Valokuvanurkkauksen olimme virittäneet eteisaulan lipunmyyntikioskiin, joka toimi tähän tarkoitukseen erinomaisesti. Tekninen toteutus nojasi omaan järjestelmäkameraamme ja sen itselaukaisimeen, joka oli teipattu tuohon pöytään kiinni. Tämä viritelmä toimi muuten ihan hyvin, paitsi että jossain vaiheessa iltaa kameraa oli töytäisty niin, että se kuvasi enemmän vasemmalta kuin oikealta - eli joissakin kuvissa näkyy yhdeltä laidalta reilusti seinää eikä toisessa laidassa seisovia ihmisiä lainkaan. Onneksi näitä kuvia ehti tulla aika vähän ennen kuin kamera oli taas palautettu paikoilleen.


Taustaksi kärrättiin vihkitaustanakin toiminut valoverho - se olikin yksi syy pystyttää koko nurkkaus; ettei kaikki verhoon käytetty aika ja raha jäisi vain vihkitilaisuuden iloksi. Propseiksi päädyin lopulta hankkimaan niitä kaikkein tavallisimpia tikkuversioita, kun totesin niiden sopivan parhaiten näyttävän verhon kaveriksi. Hyväkuntoinen setti löytyi edullisesti hääkirppikseltä, ja tikut sai mielestäni kivasti esille koristelemiini lasipurkkeihin.

Parhaat otokset (eli lähes kaikki) lähetettiin kiitoskorttien mukana paperikuvina niissä esiintyville henkilöille, minkä lisäksi latasin kaikki kuvat nettiin vierasgalleriaamme. Niistä voisi itsellekin tehdä erillisen albumin hääkuvien lisäksi - ihania kuvia meille tärkeistä ihmisistä!

Täältä siis vahva suositus valokuvanurkkaukselle!

Postauksen kuvat Minttu Saarnilta.

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Tervehdyskortit hääparille

Hääbingon lisäksi vieraille löytyi ohjelmalehtisten välistä täytettäviksi Mad libs -tervehdyskortit hääparille (joita suunnittelin täällä). Niiden lisäksi meillä ei ollut muuta vieraskirjaa, joten jokaisen vieraan toivottiin osallistuvan ainakin yhden kortin täyttämiseen. Laskujeni mukaan lähes kaikilta kortti saatiinkin, ihan pari taisi jäädä uupumaan. Kortteja sai siis täyttää myös ryhmissä, ja ainakin yksi pöytäryhmä oli täyttänyt useamman kortin illan kuluessa.

Kirjoittelin tervehdyskortit itse Wordilla, ja alunperin tarkoitus oli myös tulostaa ne kotitulostimella. Totesin kuitenkin, ettei meidän tulostimesta mene kovin paksu (kestävä) paperi läpi, ja kun kortit oli tosiaan tarkoitus säilöä vieraskirjan tapaan, päädyin teettämään ne Tamkopiolla. Sieltä saamaani palveluun ja työnjälkeen olin kyllä tosi tyytyväinen, mutta jälkikäteen tajusin, että samaan hintaan kortit olisi varmaan saanut teetettyä ihan häiden paperituotteisiin erikoistuneessa liikkeessäkin (siis suunnittelutöineen päivineen). Noh, voipahan näistäkin nyt sanoa, että itte tehtiin :D

Kuva: Minttu Saarni
Sellaiset niistä tuli! Kuvassa ikuistettuna meidän parivuotiaan kummipojan tervehdys, joka olikin näistä ehkä kaikkein paras, alleviivatut kohdat siis pojan täydentämiä:

Hyvä hääpari!
Tämä on ollut aivan kiva päivä!
Sovitte toisillenne kuin sipuli ja porkkana
Rehellisyyden nimissä myönnän, että saavuin häihinne kynien takia,
mutta tähän mennessä parasta täällä onkin ollut ihmiset.
Haluan vielä antaa avioliittoanne varten pari vinkkiä: Muistakaa aina syödä ja olkaa toisillenne höppänöitä.
Toivon teille erinomaista tulevaisuutta ja paljon lättyisiä hetkiä! 
Rakkain terveisin kummipoika.


Kortit palautettiin kuvassa näkyvään rasiaan, joka korvasi aiemmin harkitun peltirasian, koska sen tuunaamiseen ei riittänyt aikaa ja tämä hyppäsi Sinooperin alesta eteeni. Hääkuvia sen kyljissä ei tietenkään vielä häissä ollut mutta etusivun etiketin (kuvassa oikealla) olin laittanut valmiiksi. Laatikko oli ihan liian syvä korteille, mutta väsäsin sinne pienestä tyhjästä pahvilaatikosta valepohjan, jonka päällystin teemamme mukaisella sinisellä kankaalla, mikä toimi yllättävän hyvin.

Häitä seuranneena päivänä nappasimme laatikon mukaamme juhlapaikalta, ja sunnuntai kuluikin ihanasti tervehdyksiä lueskellen ja valokuvanurkkauksen kuvia selaillen - siitä valokuvanurkkauksesta lisää ensi kerralla!

maanantai 12. kesäkuuta 2017

Meidän hääbingo

Häissämme oli tosiaan yhtenä viihdykkeenä hääbingo, jonka parissa vieraiden toivottiin viihtyvän varsinaisen ohjelman lomassa. Hääbingohan on ollut Suomessakin suosiossa jo monta vuotta, niin että olen kuullut joidenkin morsianten pitävän sitä jo hieman vanhanaikaisena ja tylsänä. Me emme kuitenkaan ole ikinä päässeet hääbingoamaan, vaikka lähipiirissä on häitä viime vuosina riittänyt, joten uskoin sen olevan vieraillemmekin (ainakin riittävän) uusi ja kiinnostava juttu - mitä se useimmille olikin. Sitä paitsi bingohan on siitä kiva, että kenenkään ei ole pakko siihen osallistua, jos ei kiinnosta.

Meidän hääbingon tein itse, mutta hyödynsin pohjien tekemiseen My free bingo cards -nettisivua. Testailin useampaakin bingogeneraattoria (joita löytää vaikka googlaamalla bingo generator), ja päädyin tähän, koska sieltä löytyi tyyliimme sopiva ulkoasu ja siinä toimivat myös ääkköset. Ainut miinuspuoli korteissa oli, että niiden alalaitaan tulostui sivuston osoite, mutta en antanut sen häiritä. Kopioin pohjat kuvina Wordiin, ja ne tulostettiin ohjelmalehtisten takasivulle ohjeiden kera. Lopputulos oli tällainen:


Bingon ohjeet kuuluivat seuraavasti: Bingon pelaaminen alkaa onnittelumaljasta. Ruksaa bongaamasi tapahtumat bingoruudukkoosi. Ensimmäinen bingo tulee täyteen, kun saat täyteen viiden suoran pystyyn TAI vaakaan. Huuda silloin ”BINGO”! Ensimmäisen bingon jälkeen pelataan kahta suoraa pysty TAI vaakariviä, sitten kolmea jne. Voittajille loistavat palkinnot! ”Joku” voi viitata myös sinuun itseesi - voit siis edesauttaa omaa tai muiden bingoa tekemällä ruuduissa mainittuja asioita!

Tarkoitus oli siis, että bingoa ei pelattaisi vihkitilaisuuden aikana, vaikka se sieltä jokaisen paikalta jo löytyikin, vaan että bingo alkaisi onnittelumaljasta. Aika monelta tämä oli kuitenkin jäänyt huomaamatta, ja juttuja oli poimittu jo vihkitilaisuudesta, niin että ensimmäinen bingo saatiin jo heti ruokailun alussa. Palkintona meillä oli Tigerista ostettuja heijastimia.

Bingotapahtumia olin kerännyt lukuisilta nettisivuilta seuraavanlaisen listan:

Hääpari suutelee
Juomaa läikkyy
Kuokkavieraita!
Sulhanen riisuu takin
Morsiamesta kerrotaan lapsuusmuisto
Sulhasesta kerrotaan lapsuusmuisto
Hääparista kerrotaan muisto
Sormuksia ihastellaan
Morsian ryöstetään
Morsian kyynelehtii
Anoppi kyynelehtii
Kaaso juoksee
Bestman juoksee
Morsian vaihtaa kengät
Joku pitää puheen
Puhelin soi
Tanssilattia täyttyy
Vessajono
Sulhanen vaimottelee
Säätä kommentoidaan
Piilopullo!
Anoppi joraa
Häävalssi
Joku huijaa bingossa
Hauska muisto polttareista
Selfie!
Joku huutaa BINGO!
Reikä sukkahousuissa
Tutustut uuteen ihmiseen
Isä antaa neuvon
Dirty dancing
Hääpari liikuttuu
Anoppi tanssittaa sulhasta
Hääpari leikkaa kakun
Hääpari yllätetään
Kohotetaan malja
Joku tanssii kravatti otsalla
Karvainen vieras
Appiukko kertoo vitsin
Joku etsii vessaa
Joku kehuu ruokaa
Joku esittää hääparille runon
Yhteislaulu!
Kaaso auttaa morsianta
Juhlaväki nauraa
Sulhanen santsaa
Yhteiskuva
Joku lausuu runon

Generaattorin avulla näistä sai sitten 29 erilaista 5x5 bingopohjaa. Joillakin vierailla oli siis sama pohja, mutta näin saatiin niihin kuitenkin hieman vaihtelua. Bingotehtävät eivät riittäneet houkuttelemaan vieraita kertomaan lapsuusmuistoja tai heittäytymään yhteislauluun, mutta viisi bingoa meillä huudettiin, eli joku onnistui kuitenkin saamaan ruudukkonsa täyteen.


Meillä bingo siis toimi melko kivasti, vaikka sääntöjä ei pilkulleen noudatettukaan ja joitakin vieraita voitontahto piinasi hieman liikaakin (lähinnä omaa isoäitiäni, joka oheisessa kuvassa kisaakin tiukasti - onneksi hän myös sai bingonsa) ;D Millaisia kokemuksia teillä on hääbingosta?

Kaikki postauksen kuvat Minttu Saarnin käsialaa, ethän kopioi!