tiistai 27. joulukuuta 2016

Marrasmorsiamen polttarit

Kylläpä tässä hetki vierähtikin (koska koulu ja joulu - joka pääsikin tänä vuonna yllättämään oikein kunnolla :D), mutta ehdinpähän kuitenkin kirjoittelemaan omista polttareistani ennen häämatkaa (lähtö vielä tänään!) ja vuoden vaihtumista. Vaikka totesinkin jossain välissä polttareideni olleen ihanat (kuten ne monilta osin olivatkin!), jäi niistä osin myös tosi ristiriitaisia ja vähän kurjiakin muistoja. Mutta tässä siis koko päivän kulku (tungettuna yhteen postaukseen, joten maratonvaroitus! Ja ilman kuvia, koska niitä ei oikeastaan ole...):

Polttarini koittivat lauantaina lokakuun 22. päivä, mitä olinkin pitänyt vahvimpana vaihtoehtona, koska se oli syksyn ensimmäinen viikonloppu, kun kaikki vieraat olivat tietääkseni maisemissa, ja koska sulhanen oli mennyt hieman vaikeaksi mainitessani erään kokouksen sijoittuvan saman viikonlopun sunnuntaille. Epäilykseni vahvistuivat aamuviideltä, kun huomasin ovisummerimme olevan poikkeuksellisesti päällä.

Yritin siinä sitten kuitenkin nukkua huonolla menestyksellä. Kello tuli kahdeksan ja vähän ylikin, ja noustiin sängystä tavalliseen tapaan. Sulhanen pyysi minua laittamaan aamupalaa sillä välin kun hän lenkittäisi koiran - hieman aloin jo epäilemään omia epäilyksiäni, kun kello oli jo yhdeksän tienoilla, eikä ketään kuulunut.

Mutta sieltähän porukka hipsi sisään sulhasen perässä. Taisin toivottaa heidät tervetulleeksi toteamalla, etteivät he sitten tarvinneetkaan summeria. Päivä aloitettiin skumppa- ja/tai mimosalasillisilla ja aamupalalla. Tosin sulhasella oli koiralenkillään kestänyt niin kauan, että itse olin jo ehtinyt aamupalan nauttimaan. Oma aikani menikin lähinnä tavaroiden pakkaamisessa ja itseni kuntoon laittamisessa; teemana oli pin-up, mikä tuotti hieman haasteita sekä vaatetuksen että meikin kannalta.

Meiltä jatkoimme bussille ja sen kyydissä tamperelaisen opiskelija-asuntolan kerhohuoneelle, jossa luvassa oli improvisaatioteatteria! Olin porukasta ainoa, joka oli moista aiemmin kokeillut, mutta ihailtavan hienosti koko seurue heittäytyi leikkiin mukaan! Noin tunnin hulluttelun jälkeen siirryimme toisen kaason kämpille kevyelle lounaalle. Sen yhteydessä esittelin polttariseurueen jäsenet toisilleen, tässä vaiheessa kun kaikki olivat jo ehtineet paikalle. Tosiaan ihan jokainen toivomistani vieraista pääsi paikalle, mikä oli mahtavaa! Seurueeseen kuuluivat kaasojen lisäksi läheisimmät serkkuni, lapsuuden naapurini, opiskelukavereita yliopistosta ja pari yläasteaikaista kaveria. Yhteensä meitä taisi olla 12 henkeä.

Lounaan loppuvaiheessa kaasoni tiputtivatkin sitten pommin: he olivat varanneet minulle huomenlahjakuvauksen. Täytyy sanoa, että tämä harmittaa minua edelleen, koska kyseinen aktiviteetti ei ollut lainkaan mieleeni; ei yllätyksestä kuullessani, ei itse kuvauksissa eikä vielä jälkikäteenkään missään vaiheessa. Tämä on siis aktiviteetti, jossa kannattaa käyttää tosi paljon harkintaa, koska en usko minunkaan kaasojeni arvanneen, kuinka kielteisesti suhtautuisin siihen (vaikka olinkin kyseistä yllätystä sulhaselle harkinnut itsekin, kuten koitin polttariseuruetta lohdutella järkytykseni jälkeen - olin kuitenkin todennut, että ei ehkä olisi mun juttu, ja näin jälkikäteen ajateltuna olin oikeassa).

Rupesin siis kuvauksista kuullessani itkemään, enkä suinkaan ilosta. Seurueen jäsenet yrittivät lohdutella, että siellähän saa olla ihan niin vähissä vaatteissa kuin itsestä hyvältä tuntuu, mutta se ei juurikaan lohduttanut. Polttariseurueeni oli myös tuonut omia vaatteitaan lainattavaksi kuvauksissa, mikä ei kyllä myöskään juuri tilannetta auttanut; itseäni lähinnä vaivaannutti nähdä kaikkien muiden seksikkäitä alusasuja. Toisaalta vaivaannutti sekin, että kaasot olivat päineen käyneet kaivelemassa omaa alusvaatelaatikkoni sopivien asusteiden perässä.

Noh, sain itseni kuitenkin jotakuinkin rauhoitettua ja ystäväni laittoi hiukseni nätisti, ja niin jatkoimme kaason luota valokuvausstudiolle. Studiolla kaaso meikkasi minut vielä pikaisesti ja otimme muutaman yhteiskuvan - ne olivatkin lähes ainoat kuvat koko päivästä; muutaman yhteiskuvan otimme myös aamulla meiltä lähtiessämme, mutta muuten en nähnyt kameraa kertaakaan, enkä tosiaan saanut mitään polttarikansiota. Harmi sinänsä, että yhteiskuva otettiin juuri tässä vaiheessa, kun itse olin superahdistunut minua odottavasta ”huvista”, mikä näkyy kyllä selvästi naamastani.

Muut lähtivät huomenlahjakuvausten ajaksi lähipubiin, ainoastaan kaaso R jäi kanssani kuvauksiin. Jälkikäteen mietittynä koko seurue olisi voinut jäädä sinne pitämään tunnelmaa yllä, mutta tuossa tilanteessa tunsin vain meneväni lukkoon, ja totesin, etten ainakaan koko seurueen edessä ala keikistelemään. Kuvaus tuntui juuri niin ahdistavalta ja epäluonnolliselta kuin olin ajatellutkin - rentouduin ehkä vain viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi.

Jälleen tähän väliin vastaavaa yllätystä harkitsevalle: kuvaajan valintaan kannattaa myös kiinnittää erityistä huomiota. Omassa tapauksessani tuntui, että kuvaaja oli valittu lähinnä sijainnin perusteella, eikä hän kyllä helpottanut oloani yhtään. Hän hoiti kyllä tehtävänsä, eli kuvaamisen, mutta ei yhtään enempää. Ei kysellyt, että miltä minusta tuntuu tai onko jotain, mitä kehossani haluaisin tai en missään nimessä halua esitellä. Ei edes yrittänyt nauraa hermostuksissani heittämilleni vitseilleni. Vaihtaessani vaatteita pitkähihaisesta kimonosta pitkähihaiseen villatakkiin hän kysyi hieman töykeästi, että aionko yhä pitää pitkähihaista (mikä sai minut suunnilleen kietoutumaan villatakkiin entistä tiukemmin).

Kuvauksista kuitenkin selvittiin, ja niiden jälkeen olin ihan hyvällä tuulella, jopa innoissani; olinhan kuitenkin ylittänyt itseni (ja tässä vaiheessa vielä luotin siihen, että näytin edes joissakin kuvissa jopa ihan ihmiseltä - kuvat saatuani fiilikseni kuvauksista laski jälleen, mutta palataan siihen ehkä myöhemmin). Seurueemme kokoontui jälleen yhteen, ja siirryimme illanviettoon serkkuni poikaystävän kämpille.

Siellä meitä oli vastassa tämän poikaystävän kaveri, joka tarjoili meille tervetulodrinkit - ihan mahtavaa! Lisäksi tarjolla oli dippivihanneksia, joista aina mietin, että niitä pitäisi syödä useammin :D Valitettavasti dippivihannekset eivät kuitenkaan riittäneet tässä vaiheessa iltaa enää pitämään nälkääni loitolla, vaan tunsin nälkäkiukun nousevan. Sain sen jotenkuten pidettyä kurissa ja jutusteltua niitä näitä vieraiden kanssa. Muillakin tuntui kuitenkin olevan hieman nälkä ja hieman tekemisen puutettakin, tähän väliin olisi ehkä kaivattu enemmän tekemistä (ja syömistä). Kaasot olivat siis suunnitelleet musiikkitehtävän, jossa jokainen oli valinnut jonkun minuun liittyvän biisin, ja minun piti sitten arvailla, kuka oli valinnut mitäkin ja miksi. Tämä olisi voinut olla hauskempi, jos ihmiset olisivat oikeasti jaksaneet keskittyä siihen, tai jos useampi kuin pari tyyppiä olisi perustellut valintaansa muutenkin kuin ”Tästä vaan tulee Marrasmorsian mieleen".

Tunnin-parin kärvistelyn jälkeen oli kuitenkin serkkujeni vetämän morsiussaunan vuoro, ja se oli kyllä polttareiden ehdoton huippuhetki! Änkeydyimme koko porukalla kyseisen taloyhtiön ei-niin-kovin-suureen saunaan, minä perinteen mukaiselle havupaikalleni (jonka mummini oli kuitenkin vaatinut pehmentämään jollain pensaskasvin oksilla :D). Siellä sitten löylytettiin kaikki mahdolliset menneisyyteni miehet sinne pysyvästi. Sen jälkeen varmistettiin vielä suihkun puolella puhtaus ja hedelmällisyys - tätä pelkäsin etukäteen, mutta eihän se edes ollut paha!

Saunan jälkeen laittauduimme epämääräisessä hälinässä, kunnes saimme melkein kaikki taksiin kohti illallispaikkaa. Melkein kaikki, koska serkkuni joutui jäämään siivoamaan kämppää ja etsimään yhtä kadonnutta avainta. Tästäkin jäi tosi kurja fiilis, ettei kommunikaatio ollut pelannut ja serkkuni ei siksi päässyt heti liittymään seuraan - lisäksi jouduin jostain syystä itse tähän välikäteen selvittelemään tilannetta serkun ja kaasojen välillä.

Pääsimme kuitenkin ravintolaan, joka oli siis Sitko - paikka, johon sulhanen oli monet kerrat halunnut minut viedä, mutta olin sanonut, että ei kiinnosta. Että ei mennyt ihan nappiin sekään, tai siltä minusta ainakin siinä vaiheessa jo älyttömän nälkäisenä tuntui. Lisäksi sovimme serkkuni kanssa, että odottelemme häntä ennen kuin alamme syömään - meinasin taas purskahtaa itkuun, koska halusin vain ruokaa heti. Minulla oli ihan hirvittävä päänsärky ja huono olo, olihan juonut pitkin päivää syömättä juuri mitään.

Lopulta saatiin ruokaa, joka oli sittenkin ihan hyvää (tosin siinä vaiheessa olisin varmaan syönyt kengänpohjiakin ihan mielelläni :D). Ruuan jälkeen polttariseurue alkoi harventumaan, ja jatkoimmekin baariin aika pienellä joukolla. Baarissa oli kuitenkin ihan hauskaa, vaikken enää juonutkaan mitään - paitsi paljon vettä. Jatkoimme kahteen asti, sitten suuntasimme kaason ja yhden kaverini kanssa kaason kämpille nukkumaan.

Seuraavana aamuna kaasot järjestivät vielä brunssin kaason kämpillä. Ruoka oli tajuttoman hyvää, mutta polttarivieraita saapui paikalle harmillisen vähän. Yksi oli jo yöllä ajanut kotiinsa toiselle paikkakunnalle, toisella oli muuta menoa, ja suurin osa opiskelukavereistani ei vain saanut itseään ylös sängystä. Itselläni oli sen verran hyvä olo, että mimosakin maistui vielä ;) Lopulta sulhanen haki minut iltapäivästä kotiin.

Polttareissa oli siis monenmonta onnistunutta asiaa (se, että kaikki pääsivät paikalle ja olivat täysillä mukana, improaminen, morsiussauna, baari-ilta…), mutta kuitenkin myös monia seikkoja, jotka jäivät minua harmittamaan (huomenlahjakuvaus, nälkä, odotteleminen ennen saunaa, kuvien puute…). Kaikkein eniten minua kuitenkin polttareiden jälkeen harmitti se, että ne eivät oikeastaan olleen minun näköiseni (lukuun ottamatta improvisaatioteatteria), eivätkä tuntuneet polttareilta; olisin toivonut pääseväni hehkuttamaan joka puolelle meneväni naimisiin :D Tietysti poden huonoa omatuntoa näiden harmitusten vuoksi, koska tiedän, että kaasot - ja muutkin - olivat nähneet hirveästi vaivaa minun vuokseni. Kuitenkin, kun kuulin, että kaasot olivat kahdestaan suunnitelleet koko päivän, en voi olla ajattelematta, että kokonaisuus olisi voinut olla onnistuneempi, jos he olisivat suunnitelleet sen koko polttariporukan kesken.

Vaan turhahan näitä on jälkikäteen harmitella - ja häiden jälkeen en kieltämättä olekaan polttareita juuri ajatellut. Jatkossa yritän keskittyä niihin hyviin puoliin, niin eiköhän aika tässäkin tapauksessa kultaa muistot - nyt on kuitenkin aika lähteä luomaan uusia (toivottavasti ihania!) muistoja häämatkalle.

Palaan näppäimille taas matkan jälkeen - hääkuvat saapuvat toivottavasti matkan aikana, mutta niiden esittelyä ennen olisi vielä sulhasen polttarit ruodittavana ;) Ihanaa ensi vuotta kaikille!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Hääviikko päivä päivältä

Harmistuspostauksen lopussa lupasin palata iloisemmissa merkeissä, ja nimenomaan sitä olisi hääviikon läpikäyminen. Nimittäin meidän hääviikko oli tosi ihana! Vaikka viimeisessä häitä edeltävässä postauksessa murehdin, että hääviikolle jäi paljon tekemistä, tosiasiassa tekemistä oli juuri sopiva määrä: ei ehtinyt jännittämään, mutta ei ollut kiirekään, ja ehdin nauttia hääjärjestelyistä täysin siemauksin. Tämä saattaa tietysti olla yksi syy sille, miksi tunteet ovat häiden jälkeen vähän heilahdelleet. Tämä superkiva järjestelyhän päättyi häihin, ja blogista ja pian koittavasta häämatkasta huolimatta olo on ollut hieman tyhjä. Mutta palataan nyt siihen ihanaan hääviikkoon!

Pahoittelen jo sitten tässä vaiheessa, että mulla ei tietenkään ole mistään hääviikon häärinnöistä kuvia. Sen verran kiirettä ilmeisesti kuitenkin piti :D Ainoat kuvat on perjantailta hääpaikan laitosta, mutta nekin on kaikilla muilla paitsi mulla kännyköissään. Mulla on vain pari otosta torstai-illan mestariteoksesta, hääauton takalasiin kiinnitetystä tekstistä:

"Mielikuvituksellista"...
... mutta siinä oli juju!
Maanantaina mulla oli vapaapäivä, eli ehdin tekemään hirveästi hääjuttuja. Aamupäivällä kirjoittelin koneella kylttejä juomapöytään ja vessakoreihin, ja tulostin ne. Sen jälkeen pesin herkkubuffetin astiat ja boolihanat. Etukäteen olin hieman stressaantunut siitä, että näinkin "iso homma" oli jäänyt hääviikolle, mutta loppujen lopuksi astioiden peseminen oli mitä parasta puuhaa tähän väliin - minä nimittäin salaa nautin kyseisestä askareesta, se on vähän kuin meditaatiota :D Puolilta päivin mulla oli aika kasvohoitoon, jossa tehtiin ultraäänipuhdistus ja värjättiin ripset ja kulmat. Kasvohoito oli kieltämättä hieman myöhään suhteessa häihin, mutta lähinnä siksi, että kävin jo lokakuussa yhdessä kasvohoidossa, josta ei ollut kertakaikkiaan mitään iloa - tuolloin maanantaina mun iho oli vielä tosi huonossa kunnossa. Onneksi tämä kasvohoito ehti kuitenkin ilmeisesti vaikuttaa, koska lauantaina iho oli jo paljon parempi! Kävin myös ostamassa vielä häämeikkiä varten irtoripset Punanaamiosta. Iltapäivällä, sulhasen ollessa vielä töissä, viimeistelin omat puheeni, eli "vihkivalan" ja juhlissa pitämäni morsiamen puheen. Iltasella vielä koristeltiin ja pakkailtiin pesemiäni astioita yhdessä, ja käytiin tanssitunnilla kertaamassa valssia.

Tiistaiaamulla minulla oli vielä luento, joten pääsin häähommiin "vasta" puolilta päivin. Kehystelin edellispäivänä tekemiäni kylttejä ja kirjoittelin avustajille ja perheille ohjeita Google Driveen, jonne jaoin myös kaikkien puhelinnumerot: hääparin, vanhempien, avustajien, vihkijän, kuvaajan, pitopalvelun ja juhlapaikan edustajan - kaiken varalta. Kävin myös joogatunnilla ja infrapunasaunassa jumppasalilla, teki hyvää! Iltapuhteiksi leikkelin vielä paikkakortit.

Keskiviikkoaamunakin oli koulujuttuja, käytiin nimittäin opintokäynnillä. Sen jälkeen lähdin hakemaan sulhaselle huomenlahjaa, mihin sain kätevästi yhdistettyä pitkän lenkin koiran kanssa (raukka tuppasi jäämään täysin hääjärjestelyiden jalkoihin). Koska hommat olivat jo aika hyvin hoidossa, päätin myös ommella vielä pussit pöytien valonauhojen paristokoteloille, eikä siinä kauan kestänytkään. Illalla ahkeroitiin yhdessä sulhasen kanssa. Hän kävi kotimatkallaan hakemassa liivinsä vuokraliikkeestä (ja pikaetsimässä huomenlahjan minulle), sitten olikin jo kiirus. Käytiin nimittäin palaveeraamassa koulukaverini luona kakusta. Tosin se meni niin, että kaveri ehdotteli meille kaikkea ja me sanottiin kaikkeen joo :D Sitten kipaistiin kaasolta hakemassa hänen tekemänsä kaitaliinat ja meidän sormukset, jotka olivat siis olleet huollossa ja kaiverruksessa Helsingissä, ja kulkeutuivat hieman mutkien kautta meille takaisin. Sen jälkeen yritettiin ruokaostosten yhteydessä tehdä vielä viimeisiä häähankintoja, mutta se ei oikein onnistunut. Ei löytynyt meidän kakuille sopivia (uunipellin kokoisia) lautasia, ei oikean kokoisia roskapusseja eikä puuttuvia kuulakärkikyniä (luulin ostaneeni 100, mutta niitä olikin vain 87). Tässä kohtaa olisi voinut iskeä kriisiä, mutta yllätin itsenikin pysymällä täysin tyynenä. Kotosalla käytiin vielä harjoittelemassa häätanssia alushameen kanssa taloyhtiön kuivaushuoneessa :D

Torstaina alkoikin jo olla valmista. Kävin vielä kiertelemässä kauppoja kakkulautasen, roskapussien ja kynien perässä. En löytänyt mitään, joten päätin pärjätä 87 kynällä, ostin liian isoja roskapusseja ja jätin kakkulautasen kakuntekijän huoleksi. Sitten siivosin kämpän hääviikonloppua varten. Mehän olimme häitä edeltävän yön kotona ja toinen kaasoistakin majoittui tänne, joten sotku olisi voinut laskea tunnelmaa. Sulhanen kävi pesettämässä hääautona toimineen automme ja haki lisäksi serkultaan lainaan toisen auton perjantain juhlapaikkakuljetuksia varten. Itselläni oli sillä välin aikaa tekaista hääauton koristeet, joista olikin jo ylempänä kuva. Mehän käytimme hääautoa lähinnä siihen, että ajoimme Tampereelta Ikaalisiin ennen vihkimistä, joten mikään perinteinen kyltti tai peltipurkit ei oikein tulleet kysymykseen. Tuolla matkalla takalasissamme luki siis "Hei, me mennään naimisiin!", jonka vaihdoimme sunnuntaina imperfekti-muotoon, jonka poistimme vasta maanantaina palattuamme kotiin Tampereelle. Ihan illalla kävin vielä hieronnassa rentoutumassa, mikä teki tosi hyvää! Sain hierojaltani vieläpä 15% alennuksen häälahjaksi :D Vieläkään ei pahemmin jännittänyt!

Perjantaina olo oli edelleen tyyni, odottava ja innostunut. Ei mitään hirviömorsiamen merkkejä näkyvissä (paitsi sulhasessa :D). Syötiin aamupala kaikessa rauhassa ja käytiin vielä koiran kanssa pitkällä lenkillä. Sulhanen jatkoi viimeistelemällä autojen pakkaukset, minä pakkaamalla meidän hääyölaukut ja koiran hoitolaukun. Koira oli siis hääviikonlopun perheeni vuokraamassa mökissä ja jatkoi siitä viikoksi perheelleni hoitoon. Perheeni saapui meille puoliltapäivin mukanaan hääpukuni ja hääjuomamme. Kävimme porukalla naapuriravintolassa lounaalla, ja sitten suuntasimme kohti Ikaalisia. Ikaalisissa menimme ensiksi vuokraamillemme mökeille: perheeni oli siis sattumalta vuokrannut mökin aivan meidän hääyömökin vierestä. Koska olimme saaneet avaimet jo meidänkin mökkiin, kävin petaamassa meille sängyn valmiiksi, mikä helpotti perheeni lauantaiaamua.

Kahvittelimme vielä perheeni mökillä, ja sitten suuntasimme sulhasen kanssa hääjuhlapaikalle, eli Omalle tuvalle. Kääntyessämme Ikaalisten keskustaan alkoi jännittää ihan hirveästi - varmaan siinä kohtaa tajusin, että nyt mennään tosiaan laittamaan meidän häitä, että ne on huomenna! Jännitys kuitenkin laantui järjestelypuuhissa, sillä niitähän riitti. Itse juhlasaliin pääsimme vasta seitsemältä illalta, mutta tarkoitus oli, että kaikki muu olisi ollut siihen mennessä valmista. No, ei ihan ollut, kun tavaroita oli neljässä autossa, eivätkä ne ensimmäisenä tarvittavat asiat tietenkään olleet ensimmäisenä paikalla. Moneen juttuun tarvittiin myös sitä yhtä neljästä pikkuveljestäni, joka saapui juhlapaikalle vasta tosi myöhään. Aikataulu piti kuitenkin sen verran hyvin, että pääsimme lähtemään takaisin Tampereelle kymmeneltä, kuten olin ajatellutkin meidän viimeistään pääsevän (aiemmin olisi tietysti ollut kiva...). Yhdeltätoista olimme siis kotosalla, ja menimme aikalailla suoraan nukkumaan - tosin uni ei oikein tullut kenellekään meistä :D

Tästä olisi tietysti loogista jatkaa perjantai-illan aikaansaannoksista eli hääpaikan koristeluista tai itse hääpäivästä, mutta tän ne siihen, kun ollaan saatu kuvat (ja ehkä käyty niitä hieman läpikin). Seuraavaksi, toivottavasti pian, siis luvassa erittäin epäloogisesti polttarijuttuja.

Jos joku muuten ihmettelee, että puhun miehestäni edelleen sulhasena, niin näin siis ainoastaan näissä menneisyyteen sijoittuvissa postauksissa, joiden aikaan hän oli "vain" sulhanen - tosin muualla kuin blogissa kutsunkin häntä yleensä nimeltä :D