tiistai 27. joulukuuta 2016

Marrasmorsiamen polttarit

Kylläpä tässä hetki vierähtikin (koska koulu ja joulu - joka pääsikin tänä vuonna yllättämään oikein kunnolla :D), mutta ehdinpähän kuitenkin kirjoittelemaan omista polttareistani ennen häämatkaa (lähtö vielä tänään!) ja vuoden vaihtumista. Vaikka totesinkin jossain välissä polttareideni olleen ihanat (kuten ne monilta osin olivatkin!), jäi niistä osin myös tosi ristiriitaisia ja vähän kurjiakin muistoja. Mutta tässä siis koko päivän kulku (tungettuna yhteen postaukseen, joten maratonvaroitus! Ja ilman kuvia, koska niitä ei oikeastaan ole...):

Polttarini koittivat lauantaina lokakuun 22. päivä, mitä olinkin pitänyt vahvimpana vaihtoehtona, koska se oli syksyn ensimmäinen viikonloppu, kun kaikki vieraat olivat tietääkseni maisemissa, ja koska sulhanen oli mennyt hieman vaikeaksi mainitessani erään kokouksen sijoittuvan saman viikonlopun sunnuntaille. Epäilykseni vahvistuivat aamuviideltä, kun huomasin ovisummerimme olevan poikkeuksellisesti päällä.

Yritin siinä sitten kuitenkin nukkua huonolla menestyksellä. Kello tuli kahdeksan ja vähän ylikin, ja noustiin sängystä tavalliseen tapaan. Sulhanen pyysi minua laittamaan aamupalaa sillä välin kun hän lenkittäisi koiran - hieman aloin jo epäilemään omia epäilyksiäni, kun kello oli jo yhdeksän tienoilla, eikä ketään kuulunut.

Mutta sieltähän porukka hipsi sisään sulhasen perässä. Taisin toivottaa heidät tervetulleeksi toteamalla, etteivät he sitten tarvinneetkaan summeria. Päivä aloitettiin skumppa- ja/tai mimosalasillisilla ja aamupalalla. Tosin sulhasella oli koiralenkillään kestänyt niin kauan, että itse olin jo ehtinyt aamupalan nauttimaan. Oma aikani menikin lähinnä tavaroiden pakkaamisessa ja itseni kuntoon laittamisessa; teemana oli pin-up, mikä tuotti hieman haasteita sekä vaatetuksen että meikin kannalta.

Meiltä jatkoimme bussille ja sen kyydissä tamperelaisen opiskelija-asuntolan kerhohuoneelle, jossa luvassa oli improvisaatioteatteria! Olin porukasta ainoa, joka oli moista aiemmin kokeillut, mutta ihailtavan hienosti koko seurue heittäytyi leikkiin mukaan! Noin tunnin hulluttelun jälkeen siirryimme toisen kaason kämpille kevyelle lounaalle. Sen yhteydessä esittelin polttariseurueen jäsenet toisilleen, tässä vaiheessa kun kaikki olivat jo ehtineet paikalle. Tosiaan ihan jokainen toivomistani vieraista pääsi paikalle, mikä oli mahtavaa! Seurueeseen kuuluivat kaasojen lisäksi läheisimmät serkkuni, lapsuuden naapurini, opiskelukavereita yliopistosta ja pari yläasteaikaista kaveria. Yhteensä meitä taisi olla 12 henkeä.

Lounaan loppuvaiheessa kaasoni tiputtivatkin sitten pommin: he olivat varanneet minulle huomenlahjakuvauksen. Täytyy sanoa, että tämä harmittaa minua edelleen, koska kyseinen aktiviteetti ei ollut lainkaan mieleeni; ei yllätyksestä kuullessani, ei itse kuvauksissa eikä vielä jälkikäteenkään missään vaiheessa. Tämä on siis aktiviteetti, jossa kannattaa käyttää tosi paljon harkintaa, koska en usko minunkaan kaasojeni arvanneen, kuinka kielteisesti suhtautuisin siihen (vaikka olinkin kyseistä yllätystä sulhaselle harkinnut itsekin, kuten koitin polttariseuruetta lohdutella järkytykseni jälkeen - olin kuitenkin todennut, että ei ehkä olisi mun juttu, ja näin jälkikäteen ajateltuna olin oikeassa).

Rupesin siis kuvauksista kuullessani itkemään, enkä suinkaan ilosta. Seurueen jäsenet yrittivät lohdutella, että siellähän saa olla ihan niin vähissä vaatteissa kuin itsestä hyvältä tuntuu, mutta se ei juurikaan lohduttanut. Polttariseurueeni oli myös tuonut omia vaatteitaan lainattavaksi kuvauksissa, mikä ei kyllä myöskään juuri tilannetta auttanut; itseäni lähinnä vaivaannutti nähdä kaikkien muiden seksikkäitä alusasuja. Toisaalta vaivaannutti sekin, että kaasot olivat päineen käyneet kaivelemassa omaa alusvaatelaatikkoni sopivien asusteiden perässä.

Noh, sain itseni kuitenkin jotakuinkin rauhoitettua ja ystäväni laittoi hiukseni nätisti, ja niin jatkoimme kaason luota valokuvausstudiolle. Studiolla kaaso meikkasi minut vielä pikaisesti ja otimme muutaman yhteiskuvan - ne olivatkin lähes ainoat kuvat koko päivästä; muutaman yhteiskuvan otimme myös aamulla meiltä lähtiessämme, mutta muuten en nähnyt kameraa kertaakaan, enkä tosiaan saanut mitään polttarikansiota. Harmi sinänsä, että yhteiskuva otettiin juuri tässä vaiheessa, kun itse olin superahdistunut minua odottavasta ”huvista”, mikä näkyy kyllä selvästi naamastani.

Muut lähtivät huomenlahjakuvausten ajaksi lähipubiin, ainoastaan kaaso R jäi kanssani kuvauksiin. Jälkikäteen mietittynä koko seurue olisi voinut jäädä sinne pitämään tunnelmaa yllä, mutta tuossa tilanteessa tunsin vain meneväni lukkoon, ja totesin, etten ainakaan koko seurueen edessä ala keikistelemään. Kuvaus tuntui juuri niin ahdistavalta ja epäluonnolliselta kuin olin ajatellutkin - rentouduin ehkä vain viimeiseksi kymmeneksi minuutiksi.

Jälleen tähän väliin vastaavaa yllätystä harkitsevalle: kuvaajan valintaan kannattaa myös kiinnittää erityistä huomiota. Omassa tapauksessani tuntui, että kuvaaja oli valittu lähinnä sijainnin perusteella, eikä hän kyllä helpottanut oloani yhtään. Hän hoiti kyllä tehtävänsä, eli kuvaamisen, mutta ei yhtään enempää. Ei kysellyt, että miltä minusta tuntuu tai onko jotain, mitä kehossani haluaisin tai en missään nimessä halua esitellä. Ei edes yrittänyt nauraa hermostuksissani heittämilleni vitseilleni. Vaihtaessani vaatteita pitkähihaisesta kimonosta pitkähihaiseen villatakkiin hän kysyi hieman töykeästi, että aionko yhä pitää pitkähihaista (mikä sai minut suunnilleen kietoutumaan villatakkiin entistä tiukemmin).

Kuvauksista kuitenkin selvittiin, ja niiden jälkeen olin ihan hyvällä tuulella, jopa innoissani; olinhan kuitenkin ylittänyt itseni (ja tässä vaiheessa vielä luotin siihen, että näytin edes joissakin kuvissa jopa ihan ihmiseltä - kuvat saatuani fiilikseni kuvauksista laski jälleen, mutta palataan siihen ehkä myöhemmin). Seurueemme kokoontui jälleen yhteen, ja siirryimme illanviettoon serkkuni poikaystävän kämpille.

Siellä meitä oli vastassa tämän poikaystävän kaveri, joka tarjoili meille tervetulodrinkit - ihan mahtavaa! Lisäksi tarjolla oli dippivihanneksia, joista aina mietin, että niitä pitäisi syödä useammin :D Valitettavasti dippivihannekset eivät kuitenkaan riittäneet tässä vaiheessa iltaa enää pitämään nälkääni loitolla, vaan tunsin nälkäkiukun nousevan. Sain sen jotenkuten pidettyä kurissa ja jutusteltua niitä näitä vieraiden kanssa. Muillakin tuntui kuitenkin olevan hieman nälkä ja hieman tekemisen puutettakin, tähän väliin olisi ehkä kaivattu enemmän tekemistä (ja syömistä). Kaasot olivat siis suunnitelleet musiikkitehtävän, jossa jokainen oli valinnut jonkun minuun liittyvän biisin, ja minun piti sitten arvailla, kuka oli valinnut mitäkin ja miksi. Tämä olisi voinut olla hauskempi, jos ihmiset olisivat oikeasti jaksaneet keskittyä siihen, tai jos useampi kuin pari tyyppiä olisi perustellut valintaansa muutenkin kuin ”Tästä vaan tulee Marrasmorsian mieleen".

Tunnin-parin kärvistelyn jälkeen oli kuitenkin serkkujeni vetämän morsiussaunan vuoro, ja se oli kyllä polttareiden ehdoton huippuhetki! Änkeydyimme koko porukalla kyseisen taloyhtiön ei-niin-kovin-suureen saunaan, minä perinteen mukaiselle havupaikalleni (jonka mummini oli kuitenkin vaatinut pehmentämään jollain pensaskasvin oksilla :D). Siellä sitten löylytettiin kaikki mahdolliset menneisyyteni miehet sinne pysyvästi. Sen jälkeen varmistettiin vielä suihkun puolella puhtaus ja hedelmällisyys - tätä pelkäsin etukäteen, mutta eihän se edes ollut paha!

Saunan jälkeen laittauduimme epämääräisessä hälinässä, kunnes saimme melkein kaikki taksiin kohti illallispaikkaa. Melkein kaikki, koska serkkuni joutui jäämään siivoamaan kämppää ja etsimään yhtä kadonnutta avainta. Tästäkin jäi tosi kurja fiilis, ettei kommunikaatio ollut pelannut ja serkkuni ei siksi päässyt heti liittymään seuraan - lisäksi jouduin jostain syystä itse tähän välikäteen selvittelemään tilannetta serkun ja kaasojen välillä.

Pääsimme kuitenkin ravintolaan, joka oli siis Sitko - paikka, johon sulhanen oli monet kerrat halunnut minut viedä, mutta olin sanonut, että ei kiinnosta. Että ei mennyt ihan nappiin sekään, tai siltä minusta ainakin siinä vaiheessa jo älyttömän nälkäisenä tuntui. Lisäksi sovimme serkkuni kanssa, että odottelemme häntä ennen kuin alamme syömään - meinasin taas purskahtaa itkuun, koska halusin vain ruokaa heti. Minulla oli ihan hirvittävä päänsärky ja huono olo, olihan juonut pitkin päivää syömättä juuri mitään.

Lopulta saatiin ruokaa, joka oli sittenkin ihan hyvää (tosin siinä vaiheessa olisin varmaan syönyt kengänpohjiakin ihan mielelläni :D). Ruuan jälkeen polttariseurue alkoi harventumaan, ja jatkoimmekin baariin aika pienellä joukolla. Baarissa oli kuitenkin ihan hauskaa, vaikken enää juonutkaan mitään - paitsi paljon vettä. Jatkoimme kahteen asti, sitten suuntasimme kaason ja yhden kaverini kanssa kaason kämpille nukkumaan.

Seuraavana aamuna kaasot järjestivät vielä brunssin kaason kämpillä. Ruoka oli tajuttoman hyvää, mutta polttarivieraita saapui paikalle harmillisen vähän. Yksi oli jo yöllä ajanut kotiinsa toiselle paikkakunnalle, toisella oli muuta menoa, ja suurin osa opiskelukavereistani ei vain saanut itseään ylös sängystä. Itselläni oli sen verran hyvä olo, että mimosakin maistui vielä ;) Lopulta sulhanen haki minut iltapäivästä kotiin.

Polttareissa oli siis monenmonta onnistunutta asiaa (se, että kaikki pääsivät paikalle ja olivat täysillä mukana, improaminen, morsiussauna, baari-ilta…), mutta kuitenkin myös monia seikkoja, jotka jäivät minua harmittamaan (huomenlahjakuvaus, nälkä, odotteleminen ennen saunaa, kuvien puute…). Kaikkein eniten minua kuitenkin polttareiden jälkeen harmitti se, että ne eivät oikeastaan olleen minun näköiseni (lukuun ottamatta improvisaatioteatteria), eivätkä tuntuneet polttareilta; olisin toivonut pääseväni hehkuttamaan joka puolelle meneväni naimisiin :D Tietysti poden huonoa omatuntoa näiden harmitusten vuoksi, koska tiedän, että kaasot - ja muutkin - olivat nähneet hirveästi vaivaa minun vuokseni. Kuitenkin, kun kuulin, että kaasot olivat kahdestaan suunnitelleet koko päivän, en voi olla ajattelematta, että kokonaisuus olisi voinut olla onnistuneempi, jos he olisivat suunnitelleet sen koko polttariporukan kesken.

Vaan turhahan näitä on jälkikäteen harmitella - ja häiden jälkeen en kieltämättä olekaan polttareita juuri ajatellut. Jatkossa yritän keskittyä niihin hyviin puoliin, niin eiköhän aika tässäkin tapauksessa kultaa muistot - nyt on kuitenkin aika lähteä luomaan uusia (toivottavasti ihania!) muistoja häämatkalle.

Palaan näppäimille taas matkan jälkeen - hääkuvat saapuvat toivottavasti matkan aikana, mutta niiden esittelyä ennen olisi vielä sulhasen polttarit ruodittavana ;) Ihanaa ensi vuotta kaikille!

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Hääviikko päivä päivältä

Harmistuspostauksen lopussa lupasin palata iloisemmissa merkeissä, ja nimenomaan sitä olisi hääviikon läpikäyminen. Nimittäin meidän hääviikko oli tosi ihana! Vaikka viimeisessä häitä edeltävässä postauksessa murehdin, että hääviikolle jäi paljon tekemistä, tosiasiassa tekemistä oli juuri sopiva määrä: ei ehtinyt jännittämään, mutta ei ollut kiirekään, ja ehdin nauttia hääjärjestelyistä täysin siemauksin. Tämä saattaa tietysti olla yksi syy sille, miksi tunteet ovat häiden jälkeen vähän heilahdelleet. Tämä superkiva järjestelyhän päättyi häihin, ja blogista ja pian koittavasta häämatkasta huolimatta olo on ollut hieman tyhjä. Mutta palataan nyt siihen ihanaan hääviikkoon!

Pahoittelen jo sitten tässä vaiheessa, että mulla ei tietenkään ole mistään hääviikon häärinnöistä kuvia. Sen verran kiirettä ilmeisesti kuitenkin piti :D Ainoat kuvat on perjantailta hääpaikan laitosta, mutta nekin on kaikilla muilla paitsi mulla kännyköissään. Mulla on vain pari otosta torstai-illan mestariteoksesta, hääauton takalasiin kiinnitetystä tekstistä:

"Mielikuvituksellista"...
... mutta siinä oli juju!
Maanantaina mulla oli vapaapäivä, eli ehdin tekemään hirveästi hääjuttuja. Aamupäivällä kirjoittelin koneella kylttejä juomapöytään ja vessakoreihin, ja tulostin ne. Sen jälkeen pesin herkkubuffetin astiat ja boolihanat. Etukäteen olin hieman stressaantunut siitä, että näinkin "iso homma" oli jäänyt hääviikolle, mutta loppujen lopuksi astioiden peseminen oli mitä parasta puuhaa tähän väliin - minä nimittäin salaa nautin kyseisestä askareesta, se on vähän kuin meditaatiota :D Puolilta päivin mulla oli aika kasvohoitoon, jossa tehtiin ultraäänipuhdistus ja värjättiin ripset ja kulmat. Kasvohoito oli kieltämättä hieman myöhään suhteessa häihin, mutta lähinnä siksi, että kävin jo lokakuussa yhdessä kasvohoidossa, josta ei ollut kertakaikkiaan mitään iloa - tuolloin maanantaina mun iho oli vielä tosi huonossa kunnossa. Onneksi tämä kasvohoito ehti kuitenkin ilmeisesti vaikuttaa, koska lauantaina iho oli jo paljon parempi! Kävin myös ostamassa vielä häämeikkiä varten irtoripset Punanaamiosta. Iltapäivällä, sulhasen ollessa vielä töissä, viimeistelin omat puheeni, eli "vihkivalan" ja juhlissa pitämäni morsiamen puheen. Iltasella vielä koristeltiin ja pakkailtiin pesemiäni astioita yhdessä, ja käytiin tanssitunnilla kertaamassa valssia.

Tiistaiaamulla minulla oli vielä luento, joten pääsin häähommiin "vasta" puolilta päivin. Kehystelin edellispäivänä tekemiäni kylttejä ja kirjoittelin avustajille ja perheille ohjeita Google Driveen, jonne jaoin myös kaikkien puhelinnumerot: hääparin, vanhempien, avustajien, vihkijän, kuvaajan, pitopalvelun ja juhlapaikan edustajan - kaiken varalta. Kävin myös joogatunnilla ja infrapunasaunassa jumppasalilla, teki hyvää! Iltapuhteiksi leikkelin vielä paikkakortit.

Keskiviikkoaamunakin oli koulujuttuja, käytiin nimittäin opintokäynnillä. Sen jälkeen lähdin hakemaan sulhaselle huomenlahjaa, mihin sain kätevästi yhdistettyä pitkän lenkin koiran kanssa (raukka tuppasi jäämään täysin hääjärjestelyiden jalkoihin). Koska hommat olivat jo aika hyvin hoidossa, päätin myös ommella vielä pussit pöytien valonauhojen paristokoteloille, eikä siinä kauan kestänytkään. Illalla ahkeroitiin yhdessä sulhasen kanssa. Hän kävi kotimatkallaan hakemassa liivinsä vuokraliikkeestä (ja pikaetsimässä huomenlahjan minulle), sitten olikin jo kiirus. Käytiin nimittäin palaveeraamassa koulukaverini luona kakusta. Tosin se meni niin, että kaveri ehdotteli meille kaikkea ja me sanottiin kaikkeen joo :D Sitten kipaistiin kaasolta hakemassa hänen tekemänsä kaitaliinat ja meidän sormukset, jotka olivat siis olleet huollossa ja kaiverruksessa Helsingissä, ja kulkeutuivat hieman mutkien kautta meille takaisin. Sen jälkeen yritettiin ruokaostosten yhteydessä tehdä vielä viimeisiä häähankintoja, mutta se ei oikein onnistunut. Ei löytynyt meidän kakuille sopivia (uunipellin kokoisia) lautasia, ei oikean kokoisia roskapusseja eikä puuttuvia kuulakärkikyniä (luulin ostaneeni 100, mutta niitä olikin vain 87). Tässä kohtaa olisi voinut iskeä kriisiä, mutta yllätin itsenikin pysymällä täysin tyynenä. Kotosalla käytiin vielä harjoittelemassa häätanssia alushameen kanssa taloyhtiön kuivaushuoneessa :D

Torstaina alkoikin jo olla valmista. Kävin vielä kiertelemässä kauppoja kakkulautasen, roskapussien ja kynien perässä. En löytänyt mitään, joten päätin pärjätä 87 kynällä, ostin liian isoja roskapusseja ja jätin kakkulautasen kakuntekijän huoleksi. Sitten siivosin kämpän hääviikonloppua varten. Mehän olimme häitä edeltävän yön kotona ja toinen kaasoistakin majoittui tänne, joten sotku olisi voinut laskea tunnelmaa. Sulhanen kävi pesettämässä hääautona toimineen automme ja haki lisäksi serkultaan lainaan toisen auton perjantain juhlapaikkakuljetuksia varten. Itselläni oli sillä välin aikaa tekaista hääauton koristeet, joista olikin jo ylempänä kuva. Mehän käytimme hääautoa lähinnä siihen, että ajoimme Tampereelta Ikaalisiin ennen vihkimistä, joten mikään perinteinen kyltti tai peltipurkit ei oikein tulleet kysymykseen. Tuolla matkalla takalasissamme luki siis "Hei, me mennään naimisiin!", jonka vaihdoimme sunnuntaina imperfekti-muotoon, jonka poistimme vasta maanantaina palattuamme kotiin Tampereelle. Ihan illalla kävin vielä hieronnassa rentoutumassa, mikä teki tosi hyvää! Sain hierojaltani vieläpä 15% alennuksen häälahjaksi :D Vieläkään ei pahemmin jännittänyt!

Perjantaina olo oli edelleen tyyni, odottava ja innostunut. Ei mitään hirviömorsiamen merkkejä näkyvissä (paitsi sulhasessa :D). Syötiin aamupala kaikessa rauhassa ja käytiin vielä koiran kanssa pitkällä lenkillä. Sulhanen jatkoi viimeistelemällä autojen pakkaukset, minä pakkaamalla meidän hääyölaukut ja koiran hoitolaukun. Koira oli siis hääviikonlopun perheeni vuokraamassa mökissä ja jatkoi siitä viikoksi perheelleni hoitoon. Perheeni saapui meille puoliltapäivin mukanaan hääpukuni ja hääjuomamme. Kävimme porukalla naapuriravintolassa lounaalla, ja sitten suuntasimme kohti Ikaalisia. Ikaalisissa menimme ensiksi vuokraamillemme mökeille: perheeni oli siis sattumalta vuokrannut mökin aivan meidän hääyömökin vierestä. Koska olimme saaneet avaimet jo meidänkin mökkiin, kävin petaamassa meille sängyn valmiiksi, mikä helpotti perheeni lauantaiaamua.

Kahvittelimme vielä perheeni mökillä, ja sitten suuntasimme sulhasen kanssa hääjuhlapaikalle, eli Omalle tuvalle. Kääntyessämme Ikaalisten keskustaan alkoi jännittää ihan hirveästi - varmaan siinä kohtaa tajusin, että nyt mennään tosiaan laittamaan meidän häitä, että ne on huomenna! Jännitys kuitenkin laantui järjestelypuuhissa, sillä niitähän riitti. Itse juhlasaliin pääsimme vasta seitsemältä illalta, mutta tarkoitus oli, että kaikki muu olisi ollut siihen mennessä valmista. No, ei ihan ollut, kun tavaroita oli neljässä autossa, eivätkä ne ensimmäisenä tarvittavat asiat tietenkään olleet ensimmäisenä paikalla. Moneen juttuun tarvittiin myös sitä yhtä neljästä pikkuveljestäni, joka saapui juhlapaikalle vasta tosi myöhään. Aikataulu piti kuitenkin sen verran hyvin, että pääsimme lähtemään takaisin Tampereelle kymmeneltä, kuten olin ajatellutkin meidän viimeistään pääsevän (aiemmin olisi tietysti ollut kiva...). Yhdeltätoista olimme siis kotosalla, ja menimme aikalailla suoraan nukkumaan - tosin uni ei oikein tullut kenellekään meistä :D

Tästä olisi tietysti loogista jatkaa perjantai-illan aikaansaannoksista eli hääpaikan koristeluista tai itse hääpäivästä, mutta tän ne siihen, kun ollaan saatu kuvat (ja ehkä käyty niitä hieman läpikin). Seuraavaksi, toivottavasti pian, siis luvassa erittäin epäloogisesti polttarijuttuja.

Jos joku muuten ihmettelee, että puhun miehestäni edelleen sulhasena, niin näin siis ainoastaan näissä menneisyyteen sijoittuvissa postauksissa, joiden aikaan hän oli "vain" sulhanen - tosin muualla kuin blogissa kutsunkin häntä yleensä nimeltä :D

maanantai 28. marraskuuta 2016

Pienet harmistukset

Päätin sittenkin aloittaa häiden jälkeisen avautumisen niistä pienistä harmistuksista. Nimittäin itselleni tyypilliseen tapaan olen jäänyt murehtimaan-märehtimään niitä pieniä juttuja, jotka ei ihan menneet kuten ajattelin. Siinä määrin jopa, etten ole vieläkään saanut oikein nukuttua, kun mietin näitä (mikä on sinänsä tyhmää, koska millekään ei voi enää tehdä mitään, eikä kyse ole isoista asioista :D). Ajattelinkin nyt kerralla purkaa nämä harmitukset pois, jotta pääsen sitten hääkuvien saavuttua keskittymään vain hyviin ja ihaniin asioihin :)

Mikä minua siis häiden osalta jäi harmittamaan:

1. Sää. Tiedän, ihan tyhmää. Sain mitä tilasin, mutta en silti voi olla harmittelematta, että jouduttiin tyytymään sisäkuviin. Tähän on monta syytä: sisäkuvista jouduttiin maksamaan ekstraa, sisätilat olivat hieman yksipuolisemmat kuin ulkokuvat olisivat olleet, ja sää oli vähän siinä-ja-siinä. Oikeasti välillä oli jopa tosi nätti sää, mutta kirkkaalta taivaalta saattoi hetkessä iskeä sellainen rankkasadekuuro, ettei kuvaamisesta olisi tullut mitään. Tässä lohduttaa hieman se, että ihan kuvaussession loppuun saatiin sulhasen kanssa pari kuvaa otettua pihalla.

2. Sulhasen viehe. Tilasin vieheet ja rannekukat kukkakaupasta juurikin siksi, että ne varmasti kestäisivät, ja sitten sulhasen viehe otti ja hajosi jo ennen kuvauksia. Ei nyt ihan totaalisesti, mutta sen verran että jouduttiin sitä paikkailemaan hakaneulalla (juu, toivoton yritys eikä juuri auttanut...). Kuitenkin, jos vaan kuvat nyt onnistuivat viehe-ongelmasta huolimatta hyvin, tälle pystyy melkein jo nauramaankin - sain vieheen nimittäin korjattua matkalla hääpaikalle. Ei tarvittu kuin hääauton koristelusta sinne jäänyttä kaksipuoleista teippiä, ensiapulaukusta löytyneet sakset ja lasillinen skumppaa tälle morsiamelle, niin viehe oli kunnossa :D Uskomatonta kyllä, viehe pysyi tuon teipin voimalla kasassa hääjuhlan loppuun asti!

3. Pukuni helma häätanssissa. Mun puvussa oli siis aivan upea, ihana helma, johon laitatettiin ompelijalla rannelenkki sekä pienempi lenkki helman takamuksen päälle nostamista varten. Tanssiessa helma oli tietysti tarkoitus nostaa siihen rannelenkkiin, vaan kun äitini oli jo aiemmin juhlan tuoksinnassa ehtinyt nostaa helman sinne takamuksen päälle, muistin tämän siinä vaiheessa, kun musiikki oli jo pitkällä ja me tanssiasennossa valmiina lähtöön, niin ajattelin, että mennään tällä nyt. Olisi vain pitänyt ottaa tanssi alusta, ja helma käteen, nimittäin äitini oli kiinnittänyt helman sinne takamuksen päälle väärästä kohtaa. Ei se nyt ihan hirveältä näyttänyt (ollaan saatu yksi video häätanssista), mutta kun pukuni oli (siitäkin!) niin ihana, että helman sai takamuksen päälle tosi nätisti, ja nyt se näytti vain kummalta (nurjapuoli nousee hieman esiin ja helma on osaksi ilmassa). Että voikin ärsyttää!

4. Omista polttareistani ei ollut mitään mukana häissä. Sulhaselle oli tehty superhieno polttarikansio, ja lisäksi hänen polttareissa maalaamansa rakkaudentunnustus esiteltiin yhtenä ohjelmanumerona. Mun polttareista ei ollut mitään, mikä kyllä harmittaa. Omasta polttaripäivästäni jäi muutenkin vähän ristiriitaiset fiilikset (kirjoittelen tästä lisää myöhemmin), ja ehkä hieman toivoin, että kiva polttarikansio olisi kääntänyt ne selkeämmin myönteisen puolelle. Nyt täytyy vain toivoa, että aika kultaa muistot.

5. Ei morsiamen ryöstöä. Tämä mua on alkanut harmittaa jälkikäteen, vaikka häissä en koko juttua muistanutkaan. Mulla on siis neljä pikkuveljeä, joten etukäteen oletin heidän tottakai ryöstävän minut, mutta ilmeisesti siinä oli vähän epäselvyyttä sen suhteen, kuka ryöstön olisi järjestänyt. Veljet olivat siis ymmärtäneet, että kaasot ja bestman huolehtivat ohjelmasta, ja odottivat, että heitä olisi pyydetty ryöstämään minut. Kun pyyntöä ei kuulunut, he olettivat, ettei ryöstöä haluta. Häissä joku veljistä oli ilmeisesti vielä kysynyt, että mites se ryöstö, niin hänelle oli vastattu, että se jätettiin pois, koska ohjelmaa ei mahtunut enää. Noh, omasta mielestäni olisi mahtunut, ja olisin sitä toivonut. Olisi varmaan pitänyt selkeämmin sanoa sekä avustajille, että veljille, että näin on, mutta se ei oikein tuntunut sopivan perinteeseen.

Eli viisi asiaa häiden suhteen jäi harmittamaan. Ei paha, kun nämä ovat vielä suurimmaksi osaksi aikas pikkujuttuja (verrattuna esimerkiksi siihen, että olin ihan varma siitä, että joku läheinen tai jompikumpi meistä kuolee juuri ennen häitä - tai että kaikki vieraat tylsistyvät kuoliaiksi häissä :D). Lisäksi nämä ovat seikkoja, jotka vaivaavat lähinnä minua itseäni. Vieraat viihtyivät hyvin ja kehuivat häitä vuolaasti. Enkä siis itsekään murehtinut näitä hääpäivänä, vaan olin yksinkertaisesti onnellinen ja sellainen kestohymy naamalla, että se mainittiin vieraskirjakorteissakin.

Pahoittelen siis tällaista avautumista, mutta ehkä tällä saan nämä pois ajatuksiani ja yöuniani vaivaamasta ;) Ensi kerralla jotain kivempaa!

tiistai 22. marraskuuta 2016

Ennen kaikkea onnellinen

Ennen kaikkea onnellinen, sitä minä olen juuri nyt. Toki tämän hetken tuntemuksiin kuuluvat myös haikeus, hämmennys, kevyt väsymys, pieni harmistus (onneksi tosi pieni!) ja moni muu, mutta ennen kaikkea olen onnellinen. Hirmuonnellinen!

Potretit suoritettu & matkalla meidän häihin - se onnellisuus ehkä näkyy jo tästä :)
Hääviikko meni yllättävän sujuvasti: tekemistä oli juuri sopivasti pitämään jännitystä kurissa, mutta kiire ei ehtinyt tulla. Hääpäivän takaiskut olivat pieniä ja yhden käden sormilla laskettavissa, ja kokonaisuudessaan päivä oli niin lähellä täydellistä kuin voi olla <3 Juuri sellainen kuin ajattelin ja vielä parempi!

Saamme varsinaiset kuvat käsiimme varmaankin joulun tienoilla, joten hääpäivän tarkempi läpikäyminen jää ensi vuodelle. Sitä ennen ajattelin kirjoitella vielä tarkemmin hääviikon tapahtumista ja toki meidän molempien polttareista.

Nyt olisi kuitenkin aika laskeutua hetkeksi takaisin arkeen. Se essee, jonka piti olla mun viimeinen koulutyö neitinä, onkin nyt ensimmäinen koulutyö rouvana :D Lisäksi tekemistä riittää häätavaroiden läpikäymisessä ja myymisessä. Vielä häitään odottelevia kehotankin jälleen kurkkaamaan mun kirppistä, nyt siellä alkaa olla jo melkein kaikesta kuvatkin ;)

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Viimeistä viedään!

Viikkoa nimittäin, jaiks! Sen verran kiirettä pitää, etten taaskaan oikein ehdi kirjoittelemaan kuin tällaisia koosteita, joista tuskin on hirveästi iloa teille lukijoille - luulen kuitenkin, että tämä on onneksi niistä viimeisiä! Fiilikset vaihtelevat melko luottavaisesta täydelliseen epätoivoon sen suhteen, saadaanko hommat hoidettua tai miten roudataan kaikki tarvittava hääpaikalle perjantaina. Viimeisen parin viikon sisään me on ainakin...

On mm. hiottu tätä sisällöltään ja ulkoasultaan
  • Haettu mun hääpuku äidin kanssa<3
  • Käyty tapaamassa meidän valokuvaajaa Minttu Saarnia! Minttu vaikutti jo sähköpostien perusteella tosi mukavalta tyypiltä ja oli onneksi sitä myös livenä! Reipas tunti puhuttiin hääpäivän aikataulusta, hääjuhlapaikastamme Omasta Tuvasta (mm. koristeluista ja valaistuksesta) ja potreteista. Oon jo ihan innoissani siitä, millaisia kuvia me saadaankaan! Harmi vaan, että sää taitaa ehtiä muuttua tästä talvi-idyllistä siihen perinteiseen marraskuun kurakeliin. Olihan se kyllä odotettavaa, kun marraskuulle häät halusin, mutta ärsyttää vaan että tähän asti marraskuu on tarjonnut kauneimpia kasvojaan :D
  • Tavattu vielä kaasojen ja bestmanin kanssa ja hiottu hääpäivän ohjelma, aikataulutus ja kuljetukset aikalailla valmiiksi.
  • Käyty hieman kertaamassa valssia ja tangoa Tanssiksen alkeiskurssilla ja harjoiteltu meidän häätanssia saman tanssikoulun yksityistunnilla.
  • Juonittu sulhasen polttareita bestmanin kanssa, niitä vietettiin viime viikonloppuna! Samana päivänä juhlin itse pikkuveljeni 18-vuotissyntymäpäivillä - flunssassa tosin.
  • Eli itse olen ehtinyt tässä jo sairastelemaankin, vaikka olin ihan varma, ettei taudit tartu ennen häitä. Enköhän tästä kuitenkin lauantaiksi ole taas ihan kunnossa :)
  • Viimeistelty ohjelmalehtiset ja lasten puuhavihkot koneella. Ohjelmalehtiset oli tarkoitus tulostaakin nyt viikonloppuna, mutta kun yksi paperivaihtoehto oli niin tummaa, ettei tekstit näy, ja toinen niin ohutta, että tekstit näkyy läpi, projektia lykättiin. Kunnes todettiin, että täydellinen paperi olisi ihan liian kallista, ja päädyttiin niihin semisti läpinäkyviin versioihin. Suurin osa saatiinkin tulostettua, mutta sulhasen hieman hätäiltyä sen urakan kanssa (= tulosti yksipuoleisia, yhden sivun arkkeja kaksipuoleisten kahden sivun arkkien sijaan) paperi loppui kesken. Kevyttä häästressiä ilmassa...
  • Käyty Näsilinnanpuistossa kuvailemassa potentiaalisia potrettipaikkoja kuvaajaa varten, lähetetty nämä ja muut viimeiset päivitykset hääpäivästä hänelle sähköpostitse. Päätettiin mm. ottaa koko päivän kuvaus 8 tunnin kuvauksen sijaan, eli pieniä muutoksia tässä loppukirissä ;D
  • Meikä on kirjoitellut liitutauluihin ja ikkunaan tekstejä. Liitutaulut onnistui yllättävän hyvin, katso vaikka alta! (Tosin niihin menikin muutama tunti.). Ikkunaan kirjoitettuun istumajärjestykseen sen sijaan en ollut ihan tyytyväinen, mutta saa kelvata.
  • Käyty Omalla Tuvalla tekemässä vielä viimeisiä koristelusuunnittelutarkistuksia ja testaamassa tekniikan (eli oman tietokoneeni ja Tuvan laitteiden) toimivuus. Toimii!
  • Hommattu herkkubuffettiin herkut ja astiat (meiltä kotoa ja mummulasta).
  • Haettu Ikean pyykkikoreja lainaan tölkki- ja pullopisteiksi.
  • Ilmoitettu pitopalvelulle vierasmäärä.
  • Soiteltu hääyömökkiimme (vanhempani saavat avaimet la-aamulla ja käyvät laittamassa mökin kuntoon), Ikaalisten kylpylään (aamupala ei-asiakkaille maksaa 16e/aikuinen) ja Ikaalisten taksiin (takseja piisaa kyllä, ei hätää).
  • Hoidettu varmaan sata muutakin asiaa, niin että päässä jo hieman pyörii :D  
Hääviikolle meillä jäi:
  • Viimeiset tanssiharjoitukset (maanantaina vielä valssin ja tangon alkeet tunnilla, lisäksi omatoimista häätanssin harjoittelua).
  • Itselleni pikakasvohoito ja kulmien ja ripsien värjäys maanantaille ja hieronta torstaille.
  • "Kylttien" kirjoittaminen ja tulostaminen (tölkit&pullot, wc-korit, lasten kori).
  • Astioiden peseminen: booliastiat, herkkubuffetin astiat, koristeina toimivat skumppalasit.
  • Hääparin pöydän merimiessolmun solmiminen laivaköydestä.
  • Nimilappujen leikkaaminen (nämä on kyllä jo tulostettu).
  • Viimeisten ohjelmalehtisten tulostaminen - kiitos taas tietotekniikka ja tulostimet, että viivästytitte tämänkin projektin valmistumista...
  • Kameran akkujen lataus.
  • Dokumenttien jakaminen kaasoille, bestmanille ja perheille: avainhenkilöiden puhelinnumerot, perjantain ja lauantaiaamun tehtävälistat (hääpäivän ohjelma lähtikin jo kaikille).
  • Jos mulla on aikaa (HAH!), ompelen vielä pöytävalojen paristokoteloille pussukat (ettei ne näy niin rumasti) ja herkkubuffetin korokelaatikkoon pienen pöytäliinan.
  • Hääyölaukkujen pakkaus.
  • Sulhanen käy parturissa.
Hieman enemmän tuota tehtävää kyllä jäi kuin mitä olin ajatellut... Toivottavasti en ole unohtanut mitään! Mitä suurimmalla todennäköisyydellä kirjoittelenkin jo seuraavan postauksen rouvana - sitä ennen vielä häitään odottelevien morsianten kannattaa käydä kurkkaamassa kirppistäni! Eli yritin saada suurimman osan tuotteista jo nyt tuonne esiin, jotta pääsisin niistä eroon mahdollisimman pian häiden jälkeen.

Tähän asti en ole hirveästi jännitellyt, mutta nyt se alkoi. Tuntuu niin hurjalta kirjoittaa, että palaan blogin pariin häiden jälkeen, mutta niin teen! APUA! :D