tiistai 30. kesäkuuta 2015

Pöytäkoristeita skumppalaseista?

Tajusin jo jokin aika sitten porukoillani, että heillähän on läjä Ikean skumppalaseja. Ne ostettiin muistaakseni minun lakkiaisiini, kun laskettiin, että perhejuhlia on tulossa sen verran usein, että se kannattaa. Niitä on mielestäni ainakin 50, ehkä jopa 70. Lisäksi myös ainejärjestöllämme on vastaavia (halpis)skumppalaseja, joita varmaankin saisi lainata. Mehän tosin saamme astiat, myös skumppalasit, juhlapaikalta hintaan 60snt/hlö, elleivät ne kuulu pitopalvelun hintaan, joten tarjoiluun emme näitä lainalaseja tarvitse - sen sijaan niitä voisi ehkä käyttää koristelussa!

Lasit tulisivat tietenkin vaan lainaksi, jolloin ne on saatava häiden jälkeen takaisin juomakäyttökelpoisiksi. Eli miten saada lasit kivan näköisiksi vain häiden ajaksi? Itse olen suunnitellut käyttäväni laseja lähinnä tuikkukippoina (meillehän tulee led-kynttilät, oikeita en välttämättä uskaltaisi skumppalaseihin laittaa), onko muita ideoita?

Googlailin hieman koristelumahdollisuuksia ja törmäsin esimerkiksi tällaisiin lasin/posliinin koristelutusseihin ja -maaleihin. Näistä suurimmassa osassa lukee, että väri kiinnitetään konepesunkestäväksi kuumentamalla uunissa; tarkoittaakohan tämä, että kuumentamatta väri lähtee astianpesukoneessa? Ja kestäisikö se silti varastoinnin ennen häitä ja itse häiden ajan? Onko kokemuksia?

Foorumilta luin myös, että laseihin voi liimata esimerkiksi kakkupaperia/servettiä piimällä. Sen luulisi lähtevän pesussa :D Onko kukaan kokeillut tällaista tekniikkaa, millaista jälkeä & miten kestävää?

Pinterestistä löytyi myös muutama kiva idea. Harmi vain, että nämä kaikki saattaisivat toimia paremmin leveämmillä viinilaseilla kuin kapeilla skumppalaseilla:




Tämänhetkinen aikomus olisi sitoa laseihin teemaan sopivaa nauhaa ja laittaa sisälle hiekkaa ja siihen kynttilä. Tätä kokeilinkin jo pikaisesti, kun kotoa sattui löytymään valmiiksi vähän tarvikkeita:

Suunnittelu & toteutus yhteensä 5min :D
Näissä on nyt koriste- / sisustushiekkaa, kun sitä oli (tuntemattomasta syystä) purkillinen kaapissa. Lopulliseen versioon ajattelin roudata ihan rantahiekkaa Kalajoelta tai Vattajalta, sulhon kotiseudulta siis. Olisiko ihan tuhoon tuomittu idea? Raapiikohaan karkeampi rantahiekka lasit naarmuille? Paljonkohan hiekkaa tarvitsisi ja miten sen laittaminen laseihin sujuisi koristeluvaiheessa? Etukäteenhän sitä ei uskalla laittaa. Entä pysyisiköhän tuollainen nauha ihan vain sitomalla, tai voisiko sen kiinnittää esimerkiksi kaksipuoleisella teipillä?  Pysyvätkö hiekalla täytetyt lasit pystyssä vai onko hiekkaa loppuillasta joka puolella? Kysymysmerkkejä on vielä paljon, mutta ainakin olin ihan positiivisesti yllättynyt siitä, miltä lasit näin koristeltuna näyttivät :)

Mitäs tykkäätte näistä ideoista? Onko muita ideoita (kuohu)viinilasien hyödyntämiseen muuten kuin juomatarjoilussa?

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Juhannusviikonlopun anti

Juhannusviikonloppuna sulhasen vanhemmilla mietittiin häitä sen verran, että tarkistimme sulhasen siskon häistä jääneet lasitavarat:


Vilkaisu oli tosiaan sen verran pikainen, että kuvasin astiat vain lähimmän tason päällä, enkä edes laskenut, montako kappaletta mitäkin tuotetta laatikoissa oli (laatikoiden päällä oli kyllä kirjattuna sisältö, se ei vain enää vaikuttanut pitävän paikkaansa).

Joka tapauksessa noista vasemman puoleisista yhden kukan maljakoista (luultavasti Ikeasta) ei ainakaan liene meille iloa, kun ei ole aikomuksena hommata mitään kukkia. Vai keksiikö joku, miten tällaisia voisi hyödyntää jotenkin muuten?

Keskimmäiset purnukat olivat sulhon siskon häissä hääkarkkiastioina pöydissä, luulen että niitä on kymmenisen kappaletta. Meille ei luultavasti tule sen enempää karkkibuffettia kuin hääkarkkejakaan, mutta ajattelin, että näitä voisi hyödyntää koristeina esimerkiksi kynttiläpurkkeina: hiukan vain teemaan sopivaa koristusta ja led-kynttilä sisään. Tai mahtuisihan tällaisiin varmaan sellainen lyhyt paristokäyttöinen valosarjakin, jollaisella saisi näyttävämmän lopputuloksen. Onko muita ideoita? Nämäkin ovat muuten varmaan Ikeasta, vaikken niitä heidän sivuiltaan löytänytkään.

Lisäksi kaapeista löytyi Ikean Lönsam-karahveja, joissa nyt sitten varmaan laitetaan meidänkin häissä vettä pöytiin. Itsehän olin ehkä vähän ajatellut sellaisia korkillisia lasipulloja (jotka mainitsinkin Pieniä hankintoja-postauksessa), mutta tässä on hyvä kohta säästää ja käyttää noita olemassa olevia karahveja, vaikka niitä ehkä joutuukin hommaamaan muutaman lisää (sulhon siskon häät olivat hieman meidän häitä pienemmät, sillä hänen miehellään ei ole niin iso suku kuin minulla).

Sellaista siis siellä kaapeissa (tai oli siellä paljon muutakin, mutta meille tarpeetonta tai väärissä väreissä). Olin ehkä odottanut saavani tästä häävarastosta vähän enemmänkin irti, mutta onhan nuo vesikarahvit jo ihan hyvin :) Seuraavaksi pitäisi tutkia lähipiiristä muitakin kaappeja ja varastoja, josko löytyisi hyödynnettävää. Tai itse asiassa huomasin jo pari kuukautta sitten omilla porukoillani jotain kiinnostavaa, mutta siitä enemmän ensi kerralla, ettei tule ihan mammuttipostausta ;)

torstai 18. kesäkuuta 2015

Teatteria Omalla Tuvalla

Suunnitelman mukaisesti käväisimme tiistaina juhlapaikallamme Omalla Tuvalla (aiemmat tekstit) katsomassa Ikaalisten kansalaisopiston teatteriryhmän esityksen Kultainen vasikka sekä samalla virkistämässä muistia siitä, millaiseen paikkaan häitä suunniteltiinkaan. Esitys oli oikein taitavasti toteutettu, vaikka meiltä menikin tarinan "pointti" vähän ohi - noh, ehkä siinä ei sellaista ollutkaan :D Oli joka tapauksessa oikein piristävä reissu, tällaisia satunnaisia kulttuurielämyksiä voisi harrastaa useamminkin!

Juhlapaikan suhteen tärkeimpänä tavoitteena oli selvittää seinien väri, mihin olinkin valmistautunut Tikkurilan värikartalla höystettynä Oman Tuvan sivujen sivupalkin värillä. Ai miten niin perfektionisti? Väri olikin tismalleen tuo sivupalkin sävy, joka ei kuitenkaan onneksi luonnossa ole niin synkän harmahtava kuin ainakin minun ruudultani näyttää (vaikka sulhon ensimmäinen kommentti olikin "Eihän nää oo vihreet vaan harmaat!"). Se vastasi Tikkurilan värisävyä Aaloe, eli on selkeästi vihreän sävy ;)

Olin myös ottanut kameran mukaan tarkoituksenani hieman kuvailla paikkoja, mutta enhän mä sitten oikein kehdannutkaan siellä teatterivieraiden keskellä. Pari kuvaa nappasin kuitenkin:

Sali väliajalla
Salin takaosan parvi
Sali oli teatteriesitystä varten pimennetty (ikkunoissa pimennysverhot, ikkunaseinä ylemmässä oikealla), joten kuvista tuli pokkarilla vähän epätarkkoja. Tuoleja on tuossa ylemmässä kuvassa reilut sata riveissä ja salin takaosaan jäi vielä reilusti tilaa, eli ihan tilava paikka kyseessä. Ei kuitenkaan niin tilava, että saataisiin tuoleja mitenkään järkevästi (kirkkomaisesti) saliin ruokapöytien kanssa, eli näillä näkymin vieraat istuvat vihkimisenkin aikana ruokapöydissä (ellen keksi, miten tuota parvea voisi siinä hyödyntää...).

Teatteriesitys oli siinä mielessä hyvä tilaisuus käydä tarkistamassa juhlapaikka, että näimme valot ja äänet tositoiminnassa - ja ne olivat ihan mahtavat! Äänenlaadun suhteen ei ainakaan ole pakko hommata bändiä tai dj:tä, sillä musiikki kuulosti tosi hyvältä myös koneelta! Tosin luulin, että kaiuttimista kuului koko esityksen ajan ikävää piippausta, mutta väliajalla selvisikin sen kuuluneen vieressäni istuneen papan kuulolaitteesta :D

Tarkistettavien asioiden listalla olivat myös ikkunat ja vessat. Joskus haikailemaani valoverhoa ei ikkunoihin taida saada, mutta ikkunalaudat ovat sen verran syvät & leveät, että niille saa kivasti koristeita ja kynttilöitä. Vessoissa en viimeksi itse käynytkään, nyt selvisi, että ne ovat ehkä hieman rähjäiset, mutta tilavat ja käyttökelpoiset. Vessan "eteisessä" ei ole laskutilaa esimerkiksi vessakoreja varten, mutta se on kyllä sen verran tilava, että sinne voi roudata pikkupöydän tai tuolin sellaiselle. Perfektionisti kiittää, kun käsisaippua on mätsätty seinien väriin ;)


Viimeisimpänä meitä mietitytti lämpötila. Nimittäin käydessämme tuvalla viimeksi tammikuussa oli siellä tosi kylmä. Ei siellä tiistainakaan kyllä mikään kuuma ollut, vaikka ulkona oli lämpimämpää (joskaan ei varmaan paljon lämpimämpää kuin marraskuussa) ja väkeäkin enemmän. Itse pidin esimerkiksi koko ajan takin päällä, vaikka olisin ehkä pärjännyt ilmankin. Pitää vielä kysellä tuosta lämmityksestä ja varoittaa sitten vieraita etukäteen, jos vaikuttaa siltä, ettei lyhythihaisella pärjää marraskuussa.

Sellainen muistinvirkistysreissu siis, ja nyt on väritkin saatu päätettyä. Vielä pitäisi miettiä se teema yhdessä sulhon kanssa, niin voisin sitten kirjoitella molemmista joskus. Tänään reissataankin Pohjanmaalle viettämään juhannusta sulhon perheen kanssa, joten en ehtine paljon kirjoittelemaan. Ihanaa juhannusta kaikille, toivottavasti ei tule lunta tänä vuonna!

lauantai 13. kesäkuuta 2015

Hääpäivän kulku: seremonia

Hääpäivän ohjelman suunnittelemisen aloittaminen oli yksi asia kesän tehtävälistalla. Tällä viikolla olen muutamaan otteeseen yrittänyt miettiä sitä, mutta se on ihan hirveän vaikeaa. Itse asiassa olen jumiutunut siihen vihkimisen liepeille, nimittäin jo siihen liittyy hirveästi kysymyksiä...

Mihin kellonaikaan aloitamme?

Luulen, että vihkiminen on klo 15, jos kuvaamme sen jälkeen ja klo 16, jos hoidamme valokuvauksen ennen sitä. Molemmat ovat sopivan myöhään niin, että meillä on hyvin aikaa valmistautua ja vieraat voivat matkustaa juhlapaikalle vasta hääpäivänä (suurimmalla osalla vieraita on muutaman tunnin ajomatka). Toisaalta tuolloin aloitettaessa jää vielä hyvin aikaa juhlia :) Tämä oli siis helppo kysymys vielä!

Valokuvaus ennen vai jälkeen vihkimisen?

Vaikea päättää! Toisaalta haluaisin sulhasen näkevän minut vasta juuri ennen vihkimistä, koska onhan siinä nyt mahtava yllätysmomentti :D Sitten taas olisi kaikin puolin käytännöllisempää hoitaa ne kuvat etukäteen, ettei vieraille tule odottelemista. Tämä päätös vaikuttaa yllättävän moneen asiaan:
- Jos valokuvataan etukäteen, on minusta turha rakentaa sitä perinteistä sisääntuloa, jossa sulhanen odottelee morsianta alttarilla (tai meidän tapauksessamme todnäk lavalla). Jos on jo valokuvailtu hääpuvut päällä, niin kyllä me sitten astellaan vihkittäväksi yhtä matkaa.
- Etukäteen valokuvattaessa siihen "kehtaa" varata enemmän aikaa. Toisaalta silloin saattaa vielä jännittää enemmän, kun taas vihkimisen jälkeisistä kuvista tulisi ehkä vapautuneempia. Sitten taas meikit ja kampaukset saattavat ehtiä kärsiä, jos kuvataan vasta vihkimisen jälkeen.
- Jos valokuvataan vihkimisen jälkeen, on vieraille järkättävä sen ajaksi ohjelmaa ja vähintään juotavaa, ehkä syötävääkin. Kuka huolehtii vieraista, kun me olemme valokuvattavana; esimerkiksi kaasot ja bestman olisi kiva saada myös kuviin...?

Summa summarum: valokuvaaminen etukäteen vaikuttaisi huomattavasti järkevämmältä, mutta vihkimisen jälkeen kuvaaminen tuntuisi itsestäni ehkä paremmalta. Vaikeaa!!

Mitä haluamme itse vihkimiseen lyhyen siviilivihkikaavan lisäksi?

Siviilivihkimisen kaava itsessään on todella lyhyt, joten jotain ekstraa vihkimiseen olisi kiva saada. "Varmana lisänä" on tällä hetkellä ainoastaan appasi-intiaanien avioliittorukous, joka kyllä tunnutaan lukevan joka toisissa häissä, mutta ei onneksi vielä missään niistä, joissa me olemme olleet :) Tämän lisäksi ehkä lauluesitys ja/tai toinen runo/puhe (omat sormusvalat?).

Poistummeko vihkimisen jälkeen juhlatilasta? Mihin?

Saapumistapakin on vielä pimennossa (riippuen lähinnä tuosta valokuvauksen ajoituksesta), mutta haluaisin saapumisen ja poistumisen samaan tapaan kuin kirkossa, vaikka vihkiminen tapahtuukin samassa tilassa kuin juhlinta sen jälkeen. Jos valokuvataan vasta vihkimisen jälkeen, olisiko tökeröä poistua kuvauksiin suoraan vihkitilaisuudesta? Tietenkin tällöin vieraita pitäisi informoida asiasta etukäteen sekä vielä poistumisen jälkeen kertoa, että hääpari on nyt kuvattavana ja vieraille on ohjelmaa X. Toinen vaihtoehto on poistua vain eteiseen ja joko palata samantein onniteltaviksi tai jäädä eteiseen, johon vieraat ohjattaisiin onnittelujonoon (siitä tarjoiluhuoneeseen hakemaan onnittelumaljat ja takaisin saliin juhlan aloittamista varten?).

Missä vaiheessa vieraat onnittelevat meidät/vanhempamme?

Vanhempien onnittelun uskon hoituvan kätevimmin etukäteen, eli niin että vanhempamme ottavat vieraat juhlapaikalla vastaan ja kaikki onnittelevat heidät saapuessaan. Meidät sitten onniteltaisiin vihkimisen jälkeen, joko edellämainitulla tavalla tai sitten (mikäli käymme siellä valokuvauksessa) voisimme palata juhlatilaan "jenkkityyliin" musiikin soidessa ja ihmisten taputtaessa, minkä jälkeen voisimme kiertää ottamassa onnittelut vastaan pöytäkunnittain. Tai sitten vieraat kävisivät vuorotellen onnittelemassa. Joka tapauksessa pidän tärkeänä, että henkilökohtaisille onnitteluille varataan oma aikansa ja paikkansa, koska itse en esimerkiksi osaa mennä satunnaisella sopivalla hetkellä ketään onnittelemaan.

Noh, ehkä tällainen suuripiirteinen näkemys seremoniasta / juhlan alusta riittää näin puolitoista vuotta ennen häitä :D Kaipaisin kyllä kovasti kokemuksia / näkemyksiä etenkin tuohon valokuvaamisen ajoittamiseen ja tuohon poistumiseen ja onnitteluun! Onko vieraiden tylsä odotella hääparia kuvauksesta vihkimisen jälkeen? Miten muut juhlapaikalla avioituneet ovat hoitaneet onnittelut?

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Synttäriviikko: Vuosi bloggaamista - ajatuksia?

"Onnea synttäriviikolle! Oot kyllä pitkään ehtinyt jo bloggailemaan :) Ois hauska lukea jonkinlainen postaus, onko tässä vuoden aikana tullut "henkistä kasvua" tms opettavaista bloggauksen osalta. :)"

Tällaista ehdotti Helmikuun morsian Henna synttäriarvonnan  kommenteissa. Alkuun olin kyllä sitä mieltä, että eipä siitä paljon postaamista ole, koska en ole huomannut hirveästi henkistä kasvua (:D), mutta päädyin nyt kuitenkin synttäriviikon lopuksi kirjoittelemaan joitakin ajatuksia vuoden varrelta ylös.

Jos lähtee kehitystä etsimään, niin omasta mielestäni eniten olen kehittynyt teknisesti. Aloin itse asiassa "rakentamaan" blogin ulkoasua jo ennen kuin aloitin kirjoittamisen ja alkuun tuntui tosi vaikealta saada ulkoasua miellyttämään ihan jo sen takia, että sekä kuvankäsittely että koodaus (sekin vähä, mitä valmiissa blogipohjassa tarvitsee) olivat melko vieraita juttuja. En edelleenkään osaa mitään hirveän hienoa, mutta blogiin normaalioloissa tarvittavat taidot ovat rutinoituneet, ja ainakin juuri nyt olen ulkoasuun tyytyväisempi kuin koskaan aiemmin.

Aiheissa kehitystä näkyy siinä, että luonnollisesti häiden pikkuhiljaa lähestyessä niistä on enemmän kirjoitettavaa eikä tarvitse tehdä täytepostauksia omasta arjesta. Aloittaessani ajattelin myös kirjoittavani lähinnä itselleni, ajatuksiani jäsentääkseni. Nykyään ajattelen enemmän myös lukijoita, vaikka edelleen kirjoitan ensisijaisesti itselleni. Aiheiden lisäksi lukijoiden huomioiminen näkyy uskoakseni myös kirjoitustyylissä, joka on alkua vakiintuneempaa ja yleiskielisempää. Kuviinkin tulee kiinnitettyä aiempaa enemmän huomiota (ylipäätään siihen, että yritän löytää joka postaukseen aiheeseen liittyviä kuvia/edes somekortteja - tähän en löytänyt mitään, sori!).

Lukijoita miettiessä tulee väkisinkin mietittyä myös sitä, että tekstini tosiaan ovat netissä ihan kaikkien näkyvillä ja näitä jopa joku lukee :D Tämä taas johtaa pohdintoihin siitä, kuinka paljon haluan itsestäni paljastaa. Alkuun nimimerkin taakse piiloutuminen johtui lähinnä siitä, että pelkäsin esim. sukulaisten löytävän blogin, ennen kuin hääsuunnitelmista oli kerrottu kellekään. Tämä on yksi syy edelleen, sillä vieläkin tulevat häät ovat lähinnä perheidemme tiedossa.

Toinen syy on se, että tässä toisen opiskeluvuoden aikana olen pikkuhiljaa sisäistänyt, että musta tulee psykologi. Psykologi, joka joskus tulee ottamaan vastaan asiakkaita, jotka todennäköisesti googlaavat tämän pelottavan kallonkutistajan nimen, enkä ehkä halua heidän löytävän muinaista hääblogiani. Tämän takia en aio esimerkiksi tulevaa sukunimeämme (anopin tyttönimeä) paljastaa blogissa tai foorumeilla, se kun on niin harvinainenkin.

Olin kyllä ajatellut jossain vaiheessa paljastavani etunimemme ja julkaisevani meistä kuviakin (esimerkiksi meikkikokeiluja ja lopulta hääkuvia olisi tosi kiva julkaista!), mutta tämä valaistuminen tulevan ammatin osalta on saanut minut epäröimään tässäkin. Entä jos joku teistä lukijoista vaikka päätyy joskus vuosien päästä asiakkaakseni ja tunnistaa minut kuvien perusteella? Okei, useimpien kasvomuisti ei välttämättä riitä tällaiseen, mutta esimerkiksi sulhasellani on juurikin näin hyvä kasvomuisti :/

Viimeisinpänä voisin vielä mainita yhtenä kehityshuomiona kommentoimisen, liittyen ehkä enemmän ylipäätään blogimaailmaan kuin omaan blogiin. Nykyään uskallan nimittäin aiempaa enemmän kommentoida muiden blogeihin. Johtuu varmasti siitä, että on enemmän sanottavaa (koska omatkin hääsuunnitelmat etenevät ja sitä kautta tietää aihepiiristä enemmän), mutta myös siitä, että omaan blogiin saamieni kommenttien ansiosta tiedän, ettei aina tarvitse olla kovinkaan "syvällistä" sanottavaa - itse olen ainakin tähän mennessä ilostunut jokaisesta saamastani kommentista!

Tällaisia ajatuksia minulla siis, mitä ajatuksia teillä muilla on (hää)bloggaamisesta? Ja pitempään blogiani seuranneet: oletteko te huomanneet mainitsemaani tai jonkinlaista muuta kehitystä? Entä olisiko teillä kehitysehdotuksia?

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Synttäriviikko: Kortti hääparille

Pohtiessani pari viikkoa sitten häitä, joissa olimme vieraana, unohdin kokoaan mainita itse tekemästäni kortista. Mielestäni idea (lainattu täältä) oli suloinen, joten haluan ehdottomasti jakaa sen kanssanne! Etsyssä vastaavia on siis myyty kutsukorteiksi, mutta sopiihan tämä myös hääparin onnitteluun:


Toimii varmasti myös tummansiniselle pohjalle :) Etsyn versiossa mekko taisi olla kakkupaperia, itse käytin konvehtirasioiden välistä löytyvää välipaperia (niitä on vino pino säästössä joulukorttiaskarteluja varten). Sulhasen paita on ihan tavallista tulostinpaperia. Kannattaa ensin kokeilla ihan tavalliselle paperille piirretyillä kaavoilla, minkä kokoisia haluaa valkoisista osista.

Ei mulla muuta, paitsi että muistakaa osallistua synttäriarvontaan!

torstai 4. kesäkuuta 2015

Synttäriviikko: Kesän tehtävälista

Tällä hetkellä mulla on vuorotellen sellainen olo, että suunnitelmat on hyvällä mallilla, ja sitten taas seuraavassa hetkessä olen varma, etten ikinä saa näitä häitä kasaan. Luultavasti tämä vaihteleva fiilis tulee jatkumaan häihin saakka :D Tähän väliin voisi kuitenkin olla hyvä tarkistaa, mitä ollaan jo tehty ja mitä olisi nyt seuraavaksi vuorossa. Aikataulutettu tehtävälistahan löytyy tuolta yläpalkista, sen mukaan ainakin ollaan ihan ajoissa :)

Tehty

Kesällä pitäisi 

  • Käydä juhlapaikalla: Tarkoitus on mennä nyt kesäkuussa kesäteatteriin Omalle tuvalle (siellä esitetään 9.-18.6. Maria Jotunin Kultaista vasikkaa) ja samalla tarkistaa juhlapaikan värimaailma. Teatterilipun hintaan (15e) kuuluu myös väliaikatarjoilu tuvan kahviossa, joten samalla saanee jonkunlaisen kuvan heidän pitopalvelunsa laadusta; olisi nimittäin varmaan helpointa hyödyntää sitä, kun sieltä sellainen löytyy, vaikka pitopalvelun saakin valita vapaasti.
  • Päättää häiden värit edellisen vierailun perusteella.
  • Päättää vihdoin häiden tyyli: merihenkiset vai rustiikkiset häät? Vai yhdistelmä näitä kahta?!
  • Tsekata pitopalvelut ja pyytää tarjouksia.
  • Tsekata valokuvaajat ja pyytää tarjouksia.
  • Alkaa suunnitella hääpäivän ohjelmaa.
  • Harjoitella kangaskukkien tekemistä hääkimppua varten.
  • Käydä läpi omat ja läheisten kaapit siltä varalta, että löytyisi jotain häissä hyödynnettävää (astioita, askartelutarvikkeita, koristemateriaalia...).
  • Kierrellä alennusmyynnit hääkenkien ja muun tilpehöörin perässä :)
  • Sulhasen pyytää bestman itselleen.
Sulhon kesälomalla heinäkuussa ollaan menossa autoreissulle Etelä-Ruotsiin ja Kööpenhaminaan. Tälläkin reissulla täytyy muistaa pitää silmät auki häiden varalta, lähinnä uskoisin sieltä löytyvän Suomea helpommin ne siniset kengät ja/tai sininen vyö hääpukuun. Onko jollain muuten vinkkejä, mitä Kööpenhaminassa kannattaisi tehdä? Häihin liittyen tai muutenkin? Ruotsin puolella viivähdetään pitempään lähinnä Jönköpingissä, mutta ehkä Tukholmassakin ehtisi käydä vaikkapa jossain juhlavaatekaupassa... :)

keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Synttäriarvonta!

Tänään on siis kulunut tasan vuosi ensimmäisestä postauksestani, ja lupailinkin jo pientä arvontaa sen  kunniaksi sekä kiitokseksi kaikille lukijoilleni.

Palkintona tässä miniarvonnassa on Yves Rocherin pieni meikkisetti, jonka olen itse saanut sieltä kaupanpäällisiksi. Mistään yhteistyöstä ei ole siis ole kyse, vaan toivon piristäväni jonkun muun kesää itselleni tarpeettomalla setillä :)

Settiin kuuluu Pure Light -meikkivoide (7ml, sävy beige), Sexy Pulp -ripsiväri (2,5ml sävy musta) sekä Sexy Pulp -huulikiilto (2,5ml, sävy roosa). Pienet pakkaukset kulkevat helposti mukana kesän menoissa :)

Arvontaan voit osallistua tämän viikon ajan (eli sunnuntaihin 7.6. klo 24 mennessä) kommentoimalla tähän postaukseen. Muistathan laittaa kommenttiin myös sähköpostiosoitteen, josta sinut tavoittaa arpaonnen osuessa kohdalle! Voittaja arvotaan ja hänelle ilmoitetaan maanantaina.

8.6.2015: Arvonta on päättynyt! Arvontakone arpoi voittajaksi Karoliinan, jolle laitoin jo viestiä voitosta. Onnea voittajalle ja kiitos kaikille osallistuneille!

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Synttäriviikko: Mistä moinen hössötys?

Aihe, josta mun on ollut tarkoitus kirjoittaa about blogin aloittamisesta saakka: Mistä moinen hössötys, eli miksi ihmeessä aloitin häiden suunnittelun kaksi ja puoli vuotta etukäteen :D

Olin nimittäin aiemmin itsekin sitä mieltä, että häiden suunnitteleminen vuositolkulla on hullun hommaa. Nykyään taas mieleni tekisi väittää vastaan aina kun joku (yleensä keski-ikäinen tai vanhempi) päivittelee häähössötystä. "On se kumma, että juhlapaikka pitää varata ainakin vuosi etukäteen!" "Kaikkea sitä pitääkin näperrellä yhden päivän takia!" "Ei kai nyt kukaan päätä hääpäivää seuraavaa vuotta kauemmas?!"

Kyllä, kyseessä on vain yksi päivä, mutta sellainen päivä, johon yleensä väkisinkin menee suhteettoman paljon rahaa (ottaen huomioon, että se toden totta on vain yksi päivä; ei edes vuorokausi!). Eikö siis ole suorastaan järkevää suunnitella tuo päivä mahdollisimman hyvin, jotta kustannukset pysyisivät edes joten kuten aisoissa? Sitä paitsi uskon, että suurin osa heistä, jotka häitään suunnittelevat vuositolkulla, nauttii myös tuosta suunnittelusta. Tällöinhän kyse ei enää olekaan "vain yhdestä päivästä", ja mitä pidempään suunnittelee, sitä pidempään nauttii ;)

Ihmetystä herättää suunnitteluun käytetyn ajan lisäksi tietysti myös kaikki se vaivannäkö, joka ulkopuolisen silmin saattaa vaikuttaa mielipuoliselta - ja varmasti sitä se joskus onkin. Jälleen on kuitenkin syytä muistaa, että yleensä vaivannäköönkin liittyy hauskanpito: häissä tupataan panostamaan ja näkemään vaivaa niiden asioiden eteen, jotka juuri itselle ovat tärkeitä ja mieluisia.

Nykyään hääpäivästä pyritäänkin tekemään omannäköinen, mitä monien vanhempien lienee vaikea ymmärtää: Miksi ei vain voi tehdä kuten on aina tehty? Omasta mielestäni on vain hienoa, että ihmiset uskaltavat olla sellaisia kuin ovat, eivätkä mene vain massan mukana. Sitä paitsi lähipiirin häät kasaantuvat usein samalle vuodelle (yleensä vielä samalle kesälle), ja kuinka paljon mielekkäämpää onkaan olla vieraana useissa erilaisissa häissä, kuin juhlia joka toinen kesäviikonloppu samalla kaavalla!

Häistä hössöttäjää (kuten ehkä hössöttäjiä muutenkin) pidetään usein myös hieman pinnallisina ja yksinkertaisina. Uskon kuitenkin, että omien häiden suunnitteleminen vetoaa ihan kaikenlaisiin ihmisiin, ehkä juurikin siksi, että nykyään päivästä voi tehdä juuri sellaisen kuin haluaa :) Itselläni esimerkiksi on arkielämässä taipumusta vähän liiankin syvälliseen pohdiskeluun ja asioiden murehtimiseen, joten välillä tekee oikein hyvää miettiä niinkin pinnallisia seikkoja kuin kauniit vaatteet, nätit kampaukset, ihanat koristeet ja mitä häihin nyt liittyykään.

Luonne selittää varmasti myös sitä, miksi yksi suunnittelee häitään kolme vuotta ja toinen kolme viikkoa. Me olemme sulhon kanssa molemmat todella järjestelmällisiä (onneksi eri asioissa, niin että tasapainotamme toistemme joskus liiallistakin perfektionismia), joten totta kai suunnittelemme häämmekin tarkkaan ja pitkän kaavan mukaan! Itselleni sopii tällainen pikkuhiljaa suunnitteleminen senkin takia, että saatan hetkittäin kyllästyä tai innostua hillittömästi jostain ihan muusta, jolloin en yksinkertaisesti kykene suunnittelemaan.

Pointtina siis, että toivottavasti kaikki suunnittelevat häitään vapaasti niin pitkään/lyhyesti kuin itsestä tuntuu, yhteiskunnan normeista tai vanhempien mielipiteistä välittämättä - niin me ainakin ollaan tehty!

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Synttäriviikko: Ulkoasupäivitys

Kesä(kuu) on täällä! Samalla päästiin edellisessä postauksessa mainitsemaani synttäriviikkoon - olen siis kuin ihmeen kaupalla onnistunut kirjoittamaan blogia jo vuoden enemmän tai vähemmän säännöllisesti! Vielä ihmeellisempää ja ihanampaa on, että teitä lukijoitakin on jo kertynyt ihan mukavasti, ja siitä kiitollisena lupaan arpoa jotain pientä kivaa :) Siitä enemmän ylihuomenna keskiviikkona, blogin varsinaisena syntymäpäivänä.

Tänään sain vihdoin aikaiseksi päivitellä hieman blogin ulkoasua. "Vihdoin" sen takia, että itse kyllästyin vanhaan banneriini jo joulun tienoilla ja uusi onkin lojunut kansioiden syövereissä melkein siitä saakka (paitsi että tietenkin sitä piti vielä tänään kuitenkin korjailla...). Toivottavasti jaksan nyt tätä sitten katsella ainakin seuraavan vuoden, jotta voi bloggaamisessa keskittyä siihen olennaiseen, eli kirjoittamiseen!

Muokkasin myös vähän tekstien värejä, lähinnä poistamalla kellertävän värin kokonaan. Jos tämä vaikutti käytettävyyteen, saa antaa palautetta! (Tietysti muutenkin saa antaa palautetta!)

Lisäksi poistin yläpalkin linkeistä Blogilistan, joka ilmeisesti lopettaa tänään. Blogiani voi kuitenkin edelleen seurata Bloglovinissa sekä Bloggerin kautta (ohjeet täällä).

Tänään vain siis tällainen ylläpitopäivitys, muina päivinä lupaan päivittää enemmän aiheesta! Nyt synttäriviikolla siis luvassa päivitys jokaisena arkipäivänä!