maanantai 27. huhtikuuta 2015

Ex tempore hääpukuostoksilla

Päädyin lauantaina vähän niinkuin vahingossa hääpukuostoksille. Olin siis muutenkin suuntaamassa viikonlopuksi pääkaupunkiseudulle aikomuksenani tavata kaasojen kanssa (kuitenkin ensisijaisesti muissa kuin hääasioiden merkeissä), kun satuin alkuviikosta bongaamaan tori.fi:stä puvun, joka oli melkolailla sitä, mistä olen haaveillut. Otin yhteyttä myyjään, ja selvisi, että puku oli myös melkolailla minun kokoani ja sovitettavissa viikonloppuna Helsingissä. Kaasoillekin sopi hyvin lähteä katsomaan sitä kanssani  lauantaina.

Täytyy sanoa, että jännitti ihan hirveästi mennä sovittamaan pukua. Ensimmäistä pukua, joka kuitenkin jo alkutietojen perusteella vaikutti todella hyvältä. En tiedä, kumpaa pelkäsin enemmän: sitä, että puku ei sovikaan, vai että se sopii loistavasti. Jälkimmäinen osoittautui kuitenkin lähemmäksi totuutta: koko oli lähes sentilleen minulle sopiva, pituuttakin riitti ja minulle vakuutettiin, että ne pienet muutokset, joita puku vaatisi istuakseen täydellisesti, onnistuisivat helposti.

Puku oli siis sanalla sanoen ihana, ja se oli sitä jopa minun päälläni, mutta enhän minä nyt ensimmäistä sovittamaani pukua voinut ostaa! Kello oli viisi lauantai-iltapäivällä ja minulle iski sellainen olo, että tarttee päästä sovittamaan muita pukuja nyt. Ainoaksi ehkä-voisi-olla-auki-ja-jopa-mahdollista-sovittaa-jotain-paikaksi keksimme Stockmannin, jonne päätimmekin lähteä saman tein.

Stockmannin hääpalvelu oli kuin olikin auki, ja vaikka sinne yleensä täytyy varata aika sovitusta varten, pääsimme me nyt (syystä jota en rekisteröinyt) saman tein katselemaan ja sovittelemaan pukuja. Vajaassa tunnissa ehdin sovittamaan kolmea pukua:

1. Romantica Marbella 

(Hinta Stockmannilla 900e)



Ensimmäinen puku oli mallia prinsessa, ja kuten olin kyllä etukäteenkin aavistellut, tämä malli sopi mulle täydellisesti. Näytin oikeastaan hävyttömän hyvältä, jos niin saa itsestään sanoa, vaikka puku olikin rintamuksesta hieman pieni (minkä huomaa lähinnä tuosta selkäpuolelta). Mä en kuitenkaan ole prinsessa, varsinkaan meidän parisuhteessa, joten en kokenut tämän olevan minun hääpukuni. Ihanan näköinen, mutta ei minun näköiseni.

2. Pronovias Maryland

(Hinta Stockmannilla 1790e)



Seuraava puku oli malliltaan täysin merenneito ja näistä kolmesta lähimpänä sitä ensimmäistä, yksityisellä sovittamaani pukua. Kuten aavistelin jo aiemmin hääpuvuista haaveillessani, tuo kalanpyrstö korostaa omaan makuuni jo hieman liikaa takamustani. Samoin tässä puvussa tuo kainaloiden kohdalta ylös nouseva hihasysteemi korostaa leveitä hartioitani. Kaiken kaikkiaan tämä puku näytti päälläni kaikista huonoimmalta, vaikka tuo selkä on kyllä aika ihana :) (Tuo rintsikoideni tumma takaosa kyllä vähän hämää siinä.)

3. Lilly 08-3251

(Hinta Stockmannilla 949e)


Viimeisin mekko oli melko samanlainen kuin ensimmäinen (ja siksi siitä kai onkin vain yksi kuva). Itse asiassa tässä oli pointtina kokeilla yksiolkaimista mekkoa, mutta koska se ei vain yksinkertaisesti näyttänyt hyvältä päälläni, myyjä demonstroi, miltä mekko näyttää, jos olkaimen poistattaa ompelijalla - tässä olkain on siis tungettu puvun sisään. Helma ei tässä myöskään ole yhtä muhkea kuin tuossa ensimmäisessä, ja tässä pukuun kuuluu tuon blingbling-vyön sijaan yksinkertainen satiini(?)nauha. Sekin vain todettiin turhan vaatimattomaksi, jolloin myyjä lisäsi mekkoon tämän irtovyön.

Kaiken kaikkiaan haluan kyllä tätä kautta antaa hyvää palautetta Stockmannille: pääsimme tosiaan ihan yllättäen ja varauksetta mekkoja sovittelemaan ja meitä myös palveltiin todella aktiivisesti ja asiantuntevasti. Varsinkin tuon viimeisen mekon kohdalla myyjä kertoi paljon noista kaikista muutoksista, joilla lähes täydellisestä mekosta voidaan tehdä se täydellinen. Olettehan muuten kaikki hääpuvun metsästäjät huomanneet, että mikäli pukunsa hommaa Stockmannilta 30.4. mennessä, saa 100 euron lahjakortin heille :)

Stockmannin mekot saivat minut kuitenkin melkeinpä enemmän pyörälle päästäni kuin mitä olin sovitettuani vain sitä yhtä. Yht'äkkiä en ollutkaan enää varma, millainen mekko minulle sopii, tai varsinkaan en tiennyt enää, mitä haluan.

Jahkailtuani lähes vuorokauden päädyin kuitenkin hakemaan sen ihka ensimmäisen mekon. Se ei ehkä vielä ole aivan täydellinen, mutta siinä on valtavasti potentiaalia ja uskoin katuvani, jos jättäisin sen ostamatta. Vielä en ole aivan satavarma, että kyseessä todella on minun hääpukuni, mutta sitä pitää selvitellä. Ellei ole, saan sen varmasti myytyä samaan hintaan kuin ostinkin. Enemmän pohdintoja tästä puvusta on luvassa aikaisintaan sitten, kun saan käytyä ainakin ompelijalla kysymässä muutoksista.

Tällä hetkellä voin kuitenkin tyytyväisenä todeta, että ainakaan näillä näkymin mun ei tartte mennä missään verkkareissa naimisiin :D

perjantai 24. huhtikuuta 2015

Pitopalvelu oppilastyönä? Ei onnaa!

Meillähän oli huimana ideana hommata häihin ruuat ja tarjoilijat alan ammattioppilaitoksesta. Olettamus oli, että tottakai kouluilta on nämä mahdollista hommata, tarjotaanhan monen muunkin alan palveluita oppilastöinä. Kevään mittaan olen lähetellyt sähköpostikyselyitä useampaan kouluun (luultavasti melko lailla kaikkiin tässä lähellä) ja tämä olettamus on osoittautunut vääräksi.

Tampereen aikuiskoulutuskeskuksesta, Ammatti-instituutti Iisakista ja Sataedun Hovista vastattiin suoriltaan, että ei onnistu. Iisakista sentään onnistuisi tarjoilijoiden hommaaminen siten, että koulu toimii yhteystietojen välittäjänä, mutta ei vastaa mistään.
Suurimmat toiveet olinkin jo etukäteen ladannut Treduun, joka mainostaa sivuillaan tilaus- ja juhlapalveluita. Heiltä tosiaan on mahdollista tilata tarjottavat (jotka valmistettaisiin opetusravintola Eetvartissa), mutta esimerkiksi mitään kuljetuspalvelua heillä ei ole, mikä hieman epäilyttää, kun ajomatkaa Tampereelta Ikaalisiin on kuitenkin tunnin verran, minkä ajan ruuat pitäisi siis kyetä säilyttämään oikeissa lämpötiloissa, ettei tule mitään ruokamyrkytysriskiä. Samoin Tredusta onnistuu tarjoilijoiden välittäminen samaan tapaan kuin Iisakissa, eli koulu toimii vain yhteystietojen välittäjänä. Lukuvuodelle voi tehdä tilauksia vasta kyseisen lukuvuoden alussa, eli elo-syyskuun vaihteessa 2016 meidän tapauksessamme.

Yksi syistämme harkita tarjottavien tilaamista oppilaitoksesta oli se, että olin kuullut ainakin PIRKO:n (joka nykyään kuuluu siis Treduun) joskus valmistaneen tarjottavia asiakkaan itse hankkimasta lihasta. Omasta suvustani löytyy melko paljon metsämiehiä, joten tästä heräsi tuolloin tietysti ajatus itsepyydetyn riistan tarjoamista. Nykyään tarjottavan lihan tulee kuitenkin olla tarkastettua, mikä tuskin onnistuu harrastelija-metsästäjän saaliille. (Evira: Luonnonvaraisen riistan lihantarkastus)

Summa summarum, näillä näkymin päädytään sittenkin valitsemaan joku "ihan tavallinen" pitopalvelu. Pelkästään ruuan kuljetuksen kanssa säätäminen epäilyttää sen verran, että tyydyn tässä kohtaa menemään helpomman kautta. Toivottavasti löydetään pitopalvelu, jonka kautta saadaan laadukkaat alku- ja pääruuat, mutta jolle olisi ok, että kahvipöydän tarjottavat hoidetaan omasta takaa (niin että se huomioitaisiin hinnassa, tietysti). Onkohan mulla semisti epärealistiset toiveet taas kerran...? Joka tapauksessa: Suosituksia pitopalveluista otetaan vastaan - mieluiten sellaisista, jotka toimivat Ikaalisissa :)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Mietintöjä musiikista

Lavatanssibileistä (jotka onnistuivat haasteista huolimatta huisin hyvin!) innostuneena ajattelin hieman valottaa meidän suunnitelmia musiikista. Häävalssista, tai todennäköisemmin -tanssista en kyllä vielä voi oikein täällä puhua, kun ei olla sitä sen tarkemmin sulhon kanssa mietitty. Ei kyllä olla muutakaan musiikkia kauheasti pohdittu yhdessä, mutta meillä on melko samanlainen musiikkimaku, joten en usko siitä kauheasti keskustelua syntyvänkään.


Meistä ei kumpikaan suhtaudu musiikkiin kovin intohimoisesti, ja kuunnellaan molemmat vähän kaikkea. Sellaista peruskauraa siis. Musiikki on meillä yleensä taustalla, kun puuhaillaan kotona jotain yhdessä tai erikseen. Minulle musiikin tärkein ominaisuus on sen tanssittavuus ja fiilis, sulholle lähinnä ehkä se fiilis. Hän on myös hieman tarkempi äänenlaadusta, itselleni kannettavan kaiuttimet riittävät ihan hyvin.

Musiikki ei siis tule olemaan panostuslistalla häissämme. Emme ole budjetoineet siihen mitään, mutta ajatus on, että jos selviämme muista menoista budjetin alittaen, niin sitten hommataan jotain elävää musiikkia - joko jokin perustanssibändi (joka soittaisi sekä perinteisiä lavatansseja että nykyaikaisempaa musiikkia) tai sitten pienempi kokoonpano, joka kuitenkin soittaisi nimenomaan tanssittavaa musiikkia. Muuten olisi tarkoitus pärjätä Spotifyn voimin, Premium siihen on ollut maksettuna jo vuosia. Juhlapaikaltamme löytyivät ihan pätevän oloiset äänentoistolaitteet ja "dj:n" homma tulee todennäköisesti joko yhden pikkuveljeni tai jonkun ystävämme hoidettavaksi (juhlapaikan edustaja voi tarvittaessa perehdyttää laitteiden käyttöön 60e hintaan, mikäli vaikuttavat vaikeaselkoisilta).

Meidäthän myös vihitään juhlapaikalla, ja haluan kyllä ehdottomasti myös tähän seremoniaan musiikkia. En kyllä vielä yhtään tiedä millaista. Spotifyn sijaan/lisäksi olisi kiva saada tähänkin elävää musiikkia laulun-parin verran; sulhon suvusta onneksi löytyy musikaalisia tyyppejä, ja juhlapaikalla oli käytettävissä joku pianon tapainen (huomaa taas asiantuntemukseni tästä, etten tuon tarkemmin muista!). Olisiko teillä ehdotuksia vihkitilaisuuden musiikiksi?

Itse olen tähän mennessä miettinyt eniten sitä loppuillan tanssimusiikkia. Meidän juhlillahan ei ole mitään aikarajoituksia, ja tietysti toivoisin vieraiden viihtyvän mahdollisimman pitkään, mieluiten tanssilattialla. Melko olennainen tekijä tässä onkin, että soittaa musiikkia, josta vieraat pitävät - ja helpoin keino taata se, on kysyä biisitoiveita vierailta itseltään!

Biisitoiveita voisi esittää vaikka RSVP-korteissa (Kuva)

... Tai hääsivuilla (Kuva)

En vielä tiedä, tuleeko meille tuollaisia vastauskortteja kutsujen mukaan - jotenkin ne houkuttaisi mua, mutta toisaalta pidän niitä kyllä melko turhina, enkä tiedä, kuinka moni niitä oikeasti käyttäisi - mutta jos tulee, niin haluan niihin ehdottomasti tuon biisitoiveen! Hääsivut meille taas tulee melko varmasti (minkä takia nuo kortit ehkä olisivatkin turhat, kun voisi laittaa nettiin ilmoittautumislomakkeen), eli sinne voisi sitten ainakin laittaa mahdollisuuden biisitoiveisiin.

Toinen tapa, jota ajattelin hyödyntää illan soittolistan rakentamisessa, on listahittien kerääminen eri vuosilta. Tässä auttaa esimerkiksi Wikipedia. Vanhempia ja uusia biisejä tulisi toki sijoittaa vähän limittäin pitkin iltaa, jotta kaikki vieraat vauvasta vaariin viihtyvät tanssilattialla alusta loppuun ;) Tietysti myös Spotifyn omia listoja kannattaa hyödyntää!

Tämä soittolistan kasaaminen on sellainen homma, jonka voisi (=joka pitäisi) aloittaa jo nyt. Ettei sitten tarvitse viimeisellä viikolla kasailla sitä hermorauniona. Mullahan oli joskus bilehile-vuosina Spotifyssa oikein kattava lista, jonka pohjalta tämä olisi ollut helppoa, mutta olen tietenkin poistanut sen. Ei harmita ei. Samoin äidin viiskymppisille pari vuotta sitten pykäämäni lista on jo poistettu. Pitääkö sitä aina olla niin tehokas järjestelemään ja siivoamaan tietokonettaankin?

Mites te muut, joko musiikkipuoli on mietittynä? Millaiseen kokonaisuuteen olette päätyneet - ja miten?

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pahoja henkiä ja painajaisia

Ihanaa pääsiäisen loppuja kaikille! Meidän pääsiäinen on sujunut leppoisasti täällä sulhon kotiseudulla Pohjanmaalla. Myös sulhon sisko perheineen oli täällä alkupääsiäisen, ja koko suku onkin tullut nähtyä ihan vain täällä istuessa, kun kaikki ovat ravanneet tervehtimässä heidän uutta tulokastaan, eli meidän kummipoikaa :) Eilen poltettiin myös pohjalaisen perinteen mukaan pääsiäiskokkoa pahojen henkien karkottamiseksi. Tämä olikin minulle ensimmäinen laatuaan, kun aiempina vuosina on ollut niin kuivaa, ettei ole ollut paloturvallista, ja oikeastaan nytkin "rituaali" oli lähempänä ihan tavallista risujen polttoa, kun häärittiin lähinnä sulhon ja tämän isän kanssa siinä. Kyllä me sentään kerran kiljuttiin tutuille joen toisella puolen, ehkä ne pahat henget sillä kaikkosi ;)

Kokko jo hieman hiipuneena
Mun painajaiset ei kyllä ainakaan kaikonneet. Mä olen aina ollut huono nukkumaan ja painajaisetkin on tulleet vuosien varrella tutuksi. Reilun vuoden verran olen nähnyt silloin tällöin painajaista, että joku mies seisoo meidän makkarin ovella, ja herännyt siihen aina kiljuen. Se on muuten uni, jonka jälkeen ei nukukaan hyvin koko yönä. Viime yönä näin vähän erilaista painajaista (kirotut koirat hyökkäsivät meidän sänkyyn), mutta heräsin yhtä kaikki kiljuen.

Voitte kuvitella, että tällaisten unien jälkeen hääpainajaiset ovat oikeastaan ihan leppoisia. Niissä ei sentään ole (vielä ollut) mitään henkeä uhkaavaa. Meikähän on nähnyt hääpainajaisia jo kesästä saakka, suunnilleen siitä lähtien, kun aloitin enemmän miettimään häitä ja muunmuassa kirjoittamaan tätä blogia. Näissä painajaisissa on myös tapahtunut selkeää kehitystä sen mukaan, mikä fiilis mulla on suunnitelmien suhteen.

Kevyttä ;) (Kuva)
Alkuunhan musta tuntui, ettei mikään edisty mihinkään. Silloin näinkin unia, joissa häät pidettiin meillä kotona ja itse asiassa oltiin unohdettu ilmoittaa kellekään häistä. Kukaan ei tullut vieraaksi, tai jos tulikin, niin ainakaan kukaan ei nähnyt meidän häävalssia, koska heille ei huomattu sanoa, että nyt ne tanssii. Ja tietenkään mulla ei ollut mitään kunnon hääpukua!

Kun oltiin edistytty hieman, eli etsitty ja löydetty paikka, hääpainajaiset siirtyivätkin koskemaan sitä, onnistuuko vihkiminen ollenkaan. Yhdessäkin unessa oltiin unohdettu suorittaa esteidentutkinta, mutta siinäkin sitten vain sovittiin vihkijän kanssa, että pidä nyt joku leikkiseremonia ja juhlitaan nämä häät nyt, voidaan sitten myöhemmin mennä oikeasti naimisiin...

Vaikken viime aikoina olekaan edistynyt suunnitelmissa kauheasti, mulla on nyt kuitenkin ihan hyvä fiilis kaiken suhteen - me ollaan ihan hyvässä vauhdissa, ja tehtävälista on tehty kauan sitten. Toissaöisessä unessa kaikki sujuikin muuten hyvin, mutta tajuttiin hääpäivän aamuna, ettei muistettu hommata sulholle lainkaan uutta pukua ("Mihin tämä aika näin nopeasti kului?!"). Kyllähän mua vähän siinä harmitti, että nyt sen pitää astella vihille ikivanhassa puvussaan, mutta kai se siitä. Ainiin, ja oltiin myös unohdettu hankkia kyniä pöytätekemisiä varten (pöytätekemiset, eli vieraskirja ja bingo oli kuitenkin tehty!), mutta heitin sitten vain Stabiloni pöytiin. Selkeästi painajaisissakin on siis alkanut löytyä ratkaisu kriisiin kuin kriisiin - ovatko ne silloin painajaisia lainkaan?

Millaisia hääpainajaisia muut morsiamet näkevät? Entä olenko ainut, joka suhtautuu niihin näin positiivisesti?