sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Laittautumista ja juhlahumua

Eilisestä iltapukujuhlasta, elikkä meidän ainejärjestön viiskymppisistä, selvittiin kunnialla, vaikka uskaltauduinkin jättämään ulkonäköni kokonaan omiin käsiini - ei välttämättä mikään ihmeellinen saavutus useimmille naisille saada itseään (hienon) ihmisen näköiseksi, mutta nyt puhutaan tyypistä, joka hommasi hiustenkuivaajankin vasta viime vuonna. Tavallisen suomalaisen elämässä näitä iltapukujuhlia on melko harvassa, ja oikeastaan ihan hyvä niin, sillä tähänkin kului hirveästi rahaa ja aikaa, vaikka olihan se kyllä ihanaakin! Syy, miksi kirjoittelen näistä nyt hieman tarkemmin todella pitkästi tänne blogiin, on tietenkin se, että seuraavan kerran näin massiivista ulkonäkövalmistautumista lienee luvassa omiin häihin, ja myös vujujen juhlapaikka, Bravo Plaza, hyppäsi potentiaalisten hääjuhlapaikkojen listalle, vaikka aiemmin olen torjunut sen melko nopeasti. Mutta asiaan, eli valmistautumiseen:

Iltapukujuhlaan valmistautuminen aloitetaan tietenkin hankkimalla iltapuku. Alkuun harkitsin vanhojentanssipukuani, mutta sitten luin etikettiohjeista, että jos miehellä on tumma puku (ei frakkia), niin naisella tulee tällöin olla ilta-, ei juhlapuku. Siispä piti metsästää jotain hillitympää. Koskikeskuksessa sattui sopivasti olemaan alennusmyynnit, ja parikin muotiliikettä mainosti iltapukuja 100 euron pintaan, sinne siis. Ykkösliikkeessä oli vain ääripää-vaatteita: rönsyileviä prinsessamekkoja tai vaihtoehtoisesti pliisuja rättejä. In Stock -liikkeessä valikoima sen sijaan näytti sopivalta, ja ystävällinen myyjäkin löytyi heti palvelemaan. Muutaman reunaehdon esitettyäni myyjä kasaili vinon pinon mekkoja sovitettavakseni. (Tämä oli btw ensimmäinen vaihe, joka sai ajatukset tuleviin häihin; fiinien mekkojen sovittelemista ja palvelualtis myyjä jatkuvasti sovituskopin liepeillä auttamassa - tällaista on varmaan morsiuspukujenkin sovittaminen.)

Heti ensimmäinen mekko oli sanalla sanoen täydellinen - en ole mikään maailman naisellisin nainen, ja odotin tätä sovittelu-urakkaa kauhulla, mutta vedettyäni tuon mekon ylleni olin oikein tyytyväinen: väri, istuvuus ja kaikki oli täydellistä. Kokeilin kaikki muutkin mekot läpi, mutta yksikään niistä ei ollut sinne päinkään, eli ensimmäiseen päädyttiin. Mekko oli hieman liian pitkä, mutta lyhennys onnistui myymälän kautta. Ensiksi piti vaan löytää kengät, jotta saataisiin oikea pituus - helpommin sanottu kuin tehty.

Kuten varmaan monet muutkin, rakastan kenkiä, ovathan ne ihania. Mutta inhoan niiden ostamista, koska ne eivät yleensä kuitenkaan ole loppujen lopuksi hyvät. Itselläni on melko iso jalka, siis pituudeltaan, mutta paljon suomalaista keskivertoa kapeampi. Yleensä täytyy siis valita, haluanko varpaideni säilyvän ehjänä vai kenkien pysyvän jalassa. Nytkin oli lievä pakko ostaa jotkut kengät, kun juhliin ei ollut enää hirveästi aikaa, joten päädyin tällä kertaa siihen, että kengät pysyvät jalassa (tämä siis noin tunnin sovittelujen jälkeen, jonka ajan sulho oli pyörinyt ympäri Koskaria minua etsien, kun en vastannut puhelimeen, hups!). Kengille löytyi myös laukku "samaa sarjaa", joten sekin lähti mukaan. Yhteensä tämä lysti maksoi parisataa euroa, joista puolet oli mekon hintaa. Aika paljon opiskelijalle, mutta ei varmaan edes kalleimmasta päästä.

Sulhokin osti itselleen mekkooni sointuvan krakan, sekä uuden paidan, kun vanha ei enää oikein mennyt kiinni (sitä elämäntaparemonttia edelleen odotellessa...). Vaatepuolen varustautumisen jälkeen elelin muutaman viikon oikein tyytyväisenä, harkiten kampaaja-ajan varaamista, mutta se vain jotenkin jäi. Puolitoista viikkoa ennen juhlia havahduin siihen, etten ole yhtään miettinyt hiusten laittamista, ja päädyin foliokiharoihin. Kokeilinkin niitä viime viikonloppuna perheeni tupaantuliaisissa, ja ne onnistuivat oikein hyvin (hiukseni eivät ole kaikein helpoimmasta päästä laittaa: liukkaat, sähköiset, kevyesti kihartuvat, mutta vaikeasti kiharrettavat). Viikolla vasta huomasin, että etiketin mukaan hiusten pitääkin olla kiinni - päädyin siis kiharanutturaan. Kokeilin nutturaa (foliokiharoiden pohjalta) torstaina kouluun, ja se onnistui aamukiireessäkin semihyvin.

No eipä sujunut eilen enää, kun ala-/takahiukset eivät suostuneet kihartumaan sitten millään. Nuttura puoliksi suorista hiuksista ei näyttänyt hyvältä, joten ei auttanut kuin kokeilla kihartaa uudelleen meikkauksen aikana. Ei vieläkään onnistunut, mutta onneksi olin varannut runsaasti kriiseilyaikaa valmistautumiseen. Kiharat etuhiukset sain siististi nutturaan, joten hiukset puoliksi nutturalla iskin loput vielä hetkeksi folioihin - ja kiharoista tuli täydelliset! Nutturastakin tuli tosi siisti omatekoiseksi! Hieman täytyy olla ylpeä tästä:


Vasemmalla puolella nutturan juuressa oli vielä Bijou Brigittestä ostamani hiuskoru, pieni blingbling-kruunu, jonka sain vaivaisella vitosella, kun siitä oli yksi blingi irronnut. Korvikset on Glitteristä, vaikka eipä niitä juuri tästä näy (nekin oli halvennuksessa, hehe!).

Meikkiä en ala erikseen erittelemään, en oikeastaan osaa sillä hifistellä (hiusten laittamisessa oli jo riittävästi hifistelyä tälle yhdelle kerralle). Täytyy kuitenkin kirjata vielä itsellekin muistiin, että olen löytänyt ihanan meikkivoiteen, L'Orealin True Matchin, jonka nappasin mukaan Hulluilta Päiviltä, kun muistelin jonkun kehuneen sitä - eikä muuten tarvinnut pettyä, sopii ainakin minulle tosi hyvin!


Hieman hifistelin kuitenkin myös kynsien kanssa. Koska työskentelin pitkään kaupan tuoretuotteiden parissa, en ole vieläkään tottunut käyttämään kynsilakkaa, ja olen sitä myöten todella huono lakkaamaan kynsiä. Hienomotoriikka ja kärsivällisyys eivät vain riitä, lakkaa on kämmeniä myöten ympäri käsiä ja kynsissä se on kuplilla ja kurtuilla. Pyörin viikolla Anttilassa pohtimassa tätä ongelmaani, ja törmäsin Kiss -kynsitarroihin. Ajattelin näitä idioottivarmaksi ratkaisuksi, ja sitä ne olivat! Tarroista valitaan siis sopivat, isketään kynsiin, tasoitellaan ja suojataan vielä värittömällä lakalla. Pakkauksessa kiellettiin käyttämästä pikakuivattajaa, mutta itselläni ei ollut muita läpinäkyviä, eivätkä nuo siitä miksikään menneet. Kärsivällisempi tyyppi saa tarrat aseteltua varmasti vielä siistimmin, mutta itse olin oikein tyytyväinen näihinkin:

Noita tarroja voisin harkita myös häihin, mielestäni niillä sai kynsistä siistit ja nätit ja ne tulisivat halvemmaksi kuin kynsien laitattaminen jossain hoitolassa (vai miksi niitä kutsutaankaan - en tosiaan ole kauhean hyvin perillä näistä kauneusjutuista!).

Kaiken tämän valmistautumisen jälkeen juhlimme siis eilen Tampereen Bravo Plazassa. Ilta alkoi coctail-tilaisuudella, jonka jälkeen syötiin, juotiin, pidettiin puheita, kuunneltiin opiskelijoiden bändiä ja seurattiin vielä mentalistin taidonnäytteitä. Oikein mukava ilta kaiken kaikkiaan ja oli kiva päästä vaihteeksi juhlimaan sekä opiskelukavereiden että sulhon kanssa. En pitkästytä teitä enää höpisemällä juhlista enempää, mutta juhlapaikasta voisin sanoa vielä muutaman sanan.

Tila tanssilavalta päin



Hylkäsin Bravo Plazan juhlapaikkana jo alkumetreillä muistaakseni sen vuoksi, että ajattelin, ettei sinne saa viedä omia juomia - viime viikolla jutellessani juhlien järjestäjien kanssa selvisi, että saahan sinne, joten kiinnostuin paikasta uudelleen. Sivujen mukaan tila on 20-180 hengelle, ilmeisesti optimimäärä olisi 100 (!). Meitä oli eilen paikalla noin 120 ja hyvin mahduttiin.

Ruuat pitää ilmeisesti tilata näiden oman cateringin kautta, mikä ei kyllä välttämättä haittaa, sillä ruoka oli kyllä todella hyvää - erityisesti alkupalat sulivat suussa! Ainut, mikä ruokapuolessa harmittaa, on kasvisruokapuoli. Esimerkiksi meidän juhliin ei alun perin oltu tarjottu mitään kasvisvaihtoehtoa, ja nyt lopullisena kasvisruokana oli kasvispullia. Siis sellaisia, joita saa kaupan eineshyllystä. Itse kasvissyöjänä haluan tietenkin panostaa siihen meidän juhlissa, joten tätä pitää vielä selvitellä.

Tila baaritiskiltä päin
Toinen, isompi miinus on itse tila. Se on kyllä oikein passelin kokoinen, mutta punainen. Kuvagalleriasta saa hyvän kuvan, ja näkyyhän tuo noista minunkin ottamista kuvista. Ei siinä muuten mitään, oikein tyylikäshän tuo on, mutta kun meidän häissä pääväri on sininen, siitä en kyllä luovu. En sitten tiedä, onnistuisiko tuohon "sulauttamaan" sen sinisen jotenkin, niin että pääväreinä olisivat sininen ja punainen.

Lisäksi tilassa on nuo pylväät keskellä salia, jotka aiheuttavat sen, että aina on joku, joka ei nää lavalle/hääparin pöytään. Mekin satuttiin eilen istumaan niin, ettei nähty bändin esiintymistä lainkaan, kun oli pylväs edessä. Tosin taitaa olla niin, ettei missään paikassa voi kaikille taata näköyhteyttä lavalle, aina on joku selin tai muuten huonosti...

Hyvää tässä olisi se, että tämä on ihan meidän naapurissa :D Ei sillä, että aiottaisiin esim hääyöksi tulla kotiin, mutta musta olisi kiva, että paikka olisi edes tällä tavalla meille merkityksellinen. Tila on myös aika soppelin kokoinen ja mukavan juhlava - vihkimistäkin täällä voisi harkita. Juhlat saivat myös jatkua aamuneljään saakka, eli erillistä jatkopaikkaa ei tarvitse, pysyy porukka kasassa. Hinnasta en osaa sanoa juuri mitään, mutta meidän ainejärjestö on aika pieni (=köyhä), joten tuskin on kalleimmasta päästä, ja kuulemma omistajan kanssa tulee hyvin juttuun. Huonona sitten tuo väri, oikeasti. Tavallaan tyhmä juttu, mutta silti aika merkittävä. Ja tietysti tuo (kasvis)ruoka, mutta uskoisin sen olevan hoidettavissa.

Luultavasti tulemme marraskuun aikana käymään muutamissa muissa potentiaalisissa juhlapaikoissa, joten sitten tiedetään paremmin, mihin kohtaa tämä sijoittuisi top-listassa, harkintaan tämä nyt kuitenkin ainakin tulee!

Tällaista (kilometripostausta) tällä kertaa; vieläkään en päässyt kovasti varsinaiseen aiheeseen häät, mutta juhlahumua nyt kuitenkin :)

Millaisia kokemuksia teillä on vuosi-/iltapukujuhlista? Mitä mieltä olette tästä Bravo Plazasta, olisiko siitä (meidän) hääjuhlapaikaksi?

torstai 2. lokakuuta 2014

Homma etenee

Jännittävää, kuinka voi olla samaan aikaan todella tehokas ja todella saamaton fiilis. Alkuviikosta panostin superisti kouluun (eli kirjoitin kaksi espanjan ainetta ja luin huimat 90 sivua isotekstistä, suomenkielistä tenttikirjaa - teinköhän mä oikeesti sittenkään mitään?), ja podin huonoa omaatuntoa, kun en saanut aikaiseksi edetä juhlapaikkaselvittelyissä "vieläkään". Noh, tänään sitten sain läheteltyä ensimmäisiä sähköposteja (wuhuu!) - jotenkin onnistuin käyttämään tähän toimintaan noin neljä tuntia, ja nyt on sitten huono omatunto, kun en ole lukenut tänään lainkaan. Yep, vaikea elämä!

Mutta siis, lähetin sähköpostia siis muutamaan juhlapaikkaan (suurin osa oli aiemmin mainitsemiani paikkoja, mutta vähän tuo lista muuttui), ja itse asiassa sain jo kaksi vastaustakin! TaPS:n maja vaikutti ihan lupaavalta (100 henkeä mahtuu hyvin, hinta tällä hetkellä 650e pe-su) ja sitä voi mennä katsomaan milloin vain maanantaisin klo 17 ja 19 välillä. Kuvien perusteella tämä ei kyllä ole ihan sellainen, mitä haemme, mutta sijainti Naistenlahdella on loistava, eli pitäähän tämä katsastaa! Liutun juhlatalon emäntä taas ilmoitti olevansa äitiyslomalla, eli he eivät vielä myy juhlia vuodelle 2016, ja mainitsi myös, että talviaikaan 100 vieraalla tulisi olemaan kovin ahdasta, mikä sulkee tämän paikan pois laskuista.

Pientä edistystä, mutta edistystä kuitenkin :) Hulluuttani laitoin myös Viking Linelle kyselyä siitä, olisiko millään tavalla realistista kuvitella juhlivansa 100 vieraan häitä laivalla - olin jo periaatteessa hylännyt ajatuksen laivahäistä, mutta koska ehdin jo muutaman vuoden elää jossain rinnakkaistodellisuudessa (jossa mm. rahavarantomme ovat ehtymättömät), niin pakkohan minun on oikeasti kuulla joltakulta järkevältä, että tämä ei a) ole mahdollista b) ole mahdollista ainakaan niillä resursseilla, joita meillä on.

Tanssikurssilla ollaan myös jatkettu! Viimeviikkoisella foksi-kerralla meni ihan hyvin, sulho ainakin tykkäsi tästä simppelistä tanssista - itsehän olin vielä melko väsynyt viisaudenhampaan poiston takia (lähinnä ehkä siksi, etten puudutuksen takia ollut syönyt juuri mitään). Tällä viikolla tanssittiin jenkkaa, joka oli muuten ihan mahtavaa urheilua, miesvanhusraukaltani meinasi ihan kunto loppua kesken. Muutaman kerran on kyllä ollut kriisi lähellä, mutta eiköhän me vielä selvitä kahdesta jäljellä olevasta kerrasta (tango ja hidas valssi), ja jatketa tätä harrastusta vielä niiden jälkeenkin; toivossa on ainakin hyvä elää...

Tämän yhteisen harrastuksen lisäksi päätettiin panostaa parisuhteeseemme pikku matkalla: varasimme marraskuun alkuun pitkän viikonlopun Budapestiin! En malttaisi odottaa! Toisaalta kyllä myös ahdistaa, että matkan takia pitää kiriä opiskeluissa hieman tavallista enemmän, mutta enköhän mä selviä, seuraava periodi on kuitenkin vähän rauhallisempi kuin tämä. Tai niin mä aina etukäteen kuvittelen.