tiistai 23. syyskuuta 2014

Sujuu kuin tanssi!

Pitkästä aikaa voin semihyvällä omatunnolla istahtaa koneen ääreen vähän pitemmäksikin aikaa miettimättä, että ois sata tärkeempääkin asiaa tehtävänä. Edelleen kyllä ois ainakin 50 tärkeempääkin asiaa tehtävänä, mutta multa poistettiin pari tuntia sitten viisaudenhammas, niin aattelin suoda itselleni tän yhden lepopäivän tänään :) Poisto meni onneksi ihan hyvin, tämä puudutus ja sen hiipuminen on vaan jotain, mitä oon aina inhonnut.

Me ollaan myös saatu aikaan jotain häihin liittyen! Tai no, tavallaan tämä ei kyllä liity häihin, mutta on sitten kuitenkin olennainen osa ainakin meidän hääjuhlaa. Me on nimittäin alettu tanssia! Ihan seura-/ lava-/ paritansseja, miksi niitä sitten haluaakaan kutsua. Ollaan kyllä jo useampi vuosi puhuttu, että voisi olla kiva oikeasti oppia tanssimaan, mutta nyt vasta saatiin asialle tehtyä jotain.

Aloitettiin tämä uusi yhteinen harrastus melko matalalta kynnykseltä ja budjettiystävällisesti, nimittän Tampereen korkeakoulujen liikuntapalvelut, Unipolisport, tarjoaa jäsenilleen viiden kerran (2h/kerta) seuratanssikurssin hintaan 5e/hlö tai 10e/pari. Joka kerralla opetellaan uusi tanssi.

Viikko sitten oli ensimmäinen oppitunti, jolloin perehdyimme valssin saloihin. Ohjaajapari oli oikein mukava ja hauskakin, askeleet näytettiin ensin moneen kertaan ja moneen tahtiin, ja myös yleisimmät virheet demonstroitiin. Sitten saatiin aina tanssahdella välissä, jolloin ohjaajat kiersivät salissa ja meitäkin pariin otteeseen korjasivat, minkä koin pelkästään hyvänä asiana. Aina välillä esiteltiin uusia variaatioita askeleista, erilaisia käännöksiä sun muita. Kurssille näyttää olevan ilmoittautunut 50 henkilöä, ja kyllä meitä tosiaan suunnilleen sen verran viimeksi siellä oli, mikä on tietysti melko paljon kahden ohjaajan ohjattavaksi, mutta päästäänpähän alkuun tämän harrastuksen parissa.

Itse tykkään hirveästi tanssia, eikä tuota sulhoakaan tarvinnut paljon mukaan houkutella. Meillä ei kuitenkaan kummallakaan ole juuri kokemusta noista paritansseista, mitä nyt ollaan välillä sukujuhlissa pyörähdelty (miten sattuu). Uskon kurssista olevan hyötyä erityisesti vieminen-seuraaminen -ongelmaan: saatan olla hieman itsepäinen vietävä luonteenikin vuoksi, mutta aiemmin en ole myöskään tiennyt, mitä ihmettä minun pitäisi seurata, ja kävi ilmi, ettei sulhokaan ole tiennyt, miten viedä. Tanssi siinä nyt sitten samaa tahtia :D

Tänään meillä on vuorossa foksi, ja vaikka olenkin tämän suuni kanssa vähän puoli-kuntoinen (enkä kai oikeastaan saisi urheilla), niin mennään kuitenkin ainakin katsomaan tuntia, kun viime kerralla ohjaajat mainostivat sen olevan suomalaisten lavatanssien kulmakiviä.

Tällaista pientä kivaa tällä kertaa, nyt otan itseäni niskasta kiinni niiden juhlapaikkojen kanssa, niin että saadaan häiden suunnittelukin kunnolla edistymään!

maanantai 8. syyskuuta 2014

Miksei mitään tapahdu?

... Häiden suhteen siis, tai blogin? Koska elämä. Viimeinen kesä"loma"viikko menikin jo ihan täysin opiskellessa, kun iskin siihen sen viimeisen kesätenttini - ja tapojeni vastaisesti aloin lukea vasta viikon etukäteen, mikä tiesi kirjastossa istumista kahdeksan tuntia päivässä. Tästä selvittyäni piipahdin kotiseudulla, ja sitten pitikin jo olla täällä vastaanottamassa uusia fukseja! Aloitin itse siis toisen opiskeluvuoden ja toimin tämän syksyn tuutorina, eli viime viikko hujahtikin siinä ja sama meno jatkuu. Missähän vaiheessa sitä ehtii taas keskittyä kunnolla omaan opiskeluun, saatika häihin!

Noh, onhan mulla tässä pari vuotta aikaa. Ei kyllä yhtään tunnu siltä, ainakaan jos lukee muiden hääblogeja. Tuntuu, ensi kesän morsiamilla on jo kaikki minuuttiaikataulua myöten valmiina, ja jopa ne parin vuoden päästä häitään juhlivat ovat ainakin miettineet ihan kaikkea. Kaikkea, siis sellaisia asioita kuin musiikki, kampaus tai pöytäliinat. Nopeimmilla on jo häämekko kaapissa.

Itsehän olen vasta juhlapaikkoja hieman vilkuillut. Tai itse asiassa vilkuillut ihan liikaa, ja tehnyt mitään konkreettista ihan liian vähän. Pitäisi laittaa kiinnostaviin paikkoihin sähköpostia ja kysellä, josko niitä pääsisi katsomaan, sulhanenkin meinasi, että tottakai pitää mennä nyt marraskuussa tutkailemaan, että miltä ne näyttää. Itsestä tuntuu vain, että me ollaan kamalan ajoissa. Että ihan varmasti kaikki vuokraajat pitää meitä ihan pöhelöinä.

Kyllä, tämä fiilis sopii ihan loistavasti yhteen tämän toisen, "apua kaikilla muilla on jo kaikki valmiina"-fiiliksen kanssa. Tiedän tosin, että loppujen lopuksi ajatus siitä, että pitäisi jo saada jotain konkreettista tehtyä, voittaa. Olen nimittäin about maaliskuusta saakka nähnyt painajaisia siitä, että ollaan menossa naimisiin ja olen unohtanut järjestää häät. Siis luokkaa, että ollaankin vaan perheiden kesken jossain kotona "juhlimassa", ja kukaan ei edes näe meidän häävalssia, kun ei niitä muistettu pyytää katsomaan. Eikä mulla ole hääpukua. Eikä muuten ole mitään syötävääkään. Näinhän se menee, jos ei vieläkään ole tehnyt mitään!

Paitsi olenhan minä ollut blogin suhteen supertehokas, siirtelin tätä nimittäin Google+-profiiliin, ja sitten taas Blogger-profiiliin. Mahtavasti käytettyä aikaa! Eli jos olet havainnut kummia ilmiöitä täällä, niin ne eivät ole sinun päässäsi, vaan minun päässäni - jotenkin hairahduin ajattelemaan, että Google+ olisi varmaan kätevä (ainut vain, etten voinut liittää blogia oikeaan profiiliini, joten ei niin kätevä sittenkään), mutta sitten aloin kaivata tuttua Blogger-profiilia. Mahtavaa, jos häiden järjestäminen on yhtälailla soutamista ja huopaamista :D