maanantai 20. marraskuuta 2017

Vuosi sitten tänä päivänä

20.11.2016 erättiin hieman lyhyeksi jääneen mutta hyvin nukutun yön jälkeen ensimmäiseen aamuun avioparina Pikkuvinnarissa, vuokramökissä Kyrösjärven rannalla. Käveltiin naapurin Vinnari-mökkiin, jossa minun perheeni yöpyi, ja jatkettiin sieltä koko poppoo Ikaalisten kylpylään aamupalallle.

Pikkuvinnari ja meidän (hää)auto
Aamupalalla nähtiin vielä paljon tuttuja kasvoja, sillä monet vieraistamme yöpyivät kylpylässä, ja monet, joskaan eivät kaikki, olivat myös jaksaneet nousta aamiaiselle. Otettiin vielä vastaan onnitteluita ja nautittiin hyvästä aamiaisesta. Aamiaisen jälkeen lähdettiin perheiden kanssa keräämään tavaroita Omalta tuvalta. Siivous oli tilattu tuvan yhdistykseltä, joten siitä ei tarvinnut huolehtia (vanhempani tosin harmittelivat, että turhaan maksettiin siivouksesta, kun ei oltu juuri sotkettukaan). Sieltä suoriuduttiin siis nopeaan pois.

Miehen perhe lähti kotiaan kohti, me suuntasimme minun perheeni kanssa taas heidän mökilleen nauttimaan rääppiäislounasta. Ruokaa jäi niin paljon yli, että sitä löytyi äidin pakastimesta vielä kesälläkin, kun etsittiin veljeni ylioppilasjuhliin ilmoittamatta ilmaantuneelle vegaanille suuhunpantavaa (onneksi löytyi siis). Lounaan jälkeen myös minun perheeni lähti kotiin, ja me siirryimme miehen kanssa omaan mökkiimme, jonne jäimme vielä yhdeksi yöksi.

Vaikka perheeni silmään meidän mökki oli niin vaatimaton ja pieni, että he olivat jo taivuttelemassa isovanhempiani vaihtamaan oman hotellihuoneensa meidän kanssamme, Pikkuvinnari oli kyllä ihan meidän näköinen hääyöpaikka. Vähäinen tila ei haitannut, koska häiden jälkimainingeissa sitä halusikin pysytellä toisen lähellä, ja mökkiin sai hotellihuonetta näppärämmin kannettua häävieraiden muistamiset meille ihmeteltäviksi. Lisäksi mökissä oli puusauna!

Suklaata, shamppanjaa ja häävieraiden tervehdyksiä <3
Loppusunnuntai kului siis ihanissa löylyissä saunoen, häälahjoja availlen ja kortteja lukien sekä tervehdyskorteille ja valokuvanurkkauksen kuville nauraen. Sanalla sanoen täydellinen häistä palautumisen päivä!

Maanantaina koitti kuitenkin meillekin aika siirtyä kotiin Tampereelle. Matkalla käytiin kaupassa palauttamassa hääjuomista tyhjentyneitä pulloja, ja tuntui ihan hassulta olla siellä sillä tavalla häähuuruissa, keskellä muiden tavallista arkea. Kotona purettiin tavarat autosta kämppään, mutta niille ei onneksi ollut kiire etsiä paikkoja, kun koira oli minun perheelläni hoidossa. Häiden jälkeisellä viikolla minulla ei ollut paljoakaan opintoja tehtävänä, joten keskityin etsimään häälahjoille paikkoja ja myymään meidän häätarvikkeita eteenpäin, haikein mielin kylläkin.

Eilen olikin jo aika viettää ensimmäistä hääpäivää! Sitä vietettiin sitten samoissa tunnelmissa kuin häämatkaa - flunssaisena ja sateen keskellä. Voimat riittivät juuri ja juuri Fazerin kahvilan brunssiin (jota voidaan kyllä suositella, vei nälän koko päiväksi!) ja pieneen lenkkiin koiran kanssa. Käytiin Näsilinnanpuistossa ottamassa pari selfietä siinä kohdassa, jossa vuosi sitten otettiin hääkuvia :D Loppupäivä kului sohvalla leffojen parissa. Ei kai sekään väärin ole.

torstai 16. marraskuuta 2017

Hääpäivän aikataulu

Häitä järjestellessä yksi vaikeimmista pohdinnoista oli mielestäni hääpäivän aikataulun suunnitteleminen. Muiden kokemuksia löysin netistä kovin vähän, ja nekin olivat yleensä suunnitelmia - kukaan ei palannut kertomaan, miten aikataulu tosiasiassa piti. Siksipä jaan teille meidän hääpäivän aikataulun, jos vaikka joku saisi siitä vinkkejä omansa järjestelyyn. Mutta. Kuten olen moneen kertaan maininnut, en pysynyt hääpäivänä yhtään kellon perässä, joten minäkään en osaa kertoa, kuinka täsmällisesti tämä toimi... Paitsi että kaikki vihkimistä edeltävä tekeminen pysyi aikataulussaan ja oltiin useassa kohtaa jopa etuajassa. Itse häissäkin uskon meidän pysyneen aika hyvin suunnitelmissa; ainakaan itselleni ei tullut kiireen tuntua, eikä mikään jäänyt välistä.

Mitä vieraillemme kerrottiin hääjuhlan ohjelmasta:
Hääpäivän aikataulu kokonaisuudessaan:

7.30 Herätys, aamupala yms (kotona Tampereen keskustassa)
8.30-10 Morsiamen kampaaja (Marrasmorsiamen hääaamu)
Ennen kymmentä bestman haki sulhasen kotoa, ja he kävivät hakemassa vieheet ja rannekukat kukkakaupasta
10-11 Morsiamen meikkaus kotona, sulhanen ja bestman kävivät syömässä ja siirtyivät valmistautumaan (Marrassulhasen hääaamu)
11-12 Morsiamen lounas & pukeutuminen, sulhanen ja bestman siirtyivät jo Näsilinnanpuistoon kuvauksia varten
12.00 Valokuvaaja siirtyi Näsilinnanpuistoon, morsian ja kaasot perässä. Valokuvaus Näsilinnassa & puistossa
13.30 Perheet siirtyivät näihin aikoihin Omalle Tuvalle tekemään viimeisiä valmisteluita ja ottamaan vieraat  vastaan
13.30 Lähdettiin Omalle Tuvalle, hääpari morsiamen veljen kyydillä, kaasot ja bestman omilla autoillaan (matkaan Tampere-Ikaalinen varattu noin tunti)
14.20 Hääpari saapui Omalle Tuvalle, siistiytyminen ja valmistautuminen vihkitilaisuuteen Oman Tuvan takatiloissa
14.30 Vihkijä saapui Omalle Tuvalle
15.00 Vihkitilaisuus alkoi
Vihkitilaisuuden jälkeen hääparin pikapotretit & vieraille info jatkosta
15.30 Onnittelujono & alkumaljojen haku, maljannosto, morsiamen isän puhe ja ohjeistus ruokailuun
16-17.30 Ruokailu, jonka loppuvaiheessa yhteiskuvat
18.00 Kenkäleikki, morsiamen puhe ja ohjeistus kahveille
18.30 Kakun leikkaus ja kahvit, herkkubuffet avataan, "kuokkavieraat"
19.15 Kahvitarjoilu päättyy
20.00 Häätanssi & tanssi jatkuu
21.00 Heitot & tanssi jatkuu
22.00 Iltapala & tanssi jatkuu

Sellainen kokonaisuus! Mielestäni oli ihan sopivasti ohjelmaa, kun vieraat saivat lisäksi omaan tahtiinsa kisata hääbingossa, kirjoitella tervehdyskortteja ja kuvauttaa itsensä valokuvanurkkauksessa. Ainoastaan ihan hääjuhlan alkuun vieraat olisivat toivoneet hieman enemmän ohjelmaa, kun ruokailun alkua jouduttiinkin hieman odottelemaan, eikä tunnelma ollut vielä ihan kohonnut.

Tämän myötä itse hääpäivä alkaakin olla taputeltu myös täällä blogin puolella (vihdoin, aikalailla vuosi häiden jälkeen!), mutta ajattelin vielä kirjoitella suunnitelmien onnistumisesta ainakin budjetin ja hääjuomien osalta. Myös toiveita postauksista saa esittää, jos siellä kukaan enää tätä blogia seurailee ;)

maanantai 6. marraskuuta 2017

Parteeey!

Järjestetty ohjelma tosiaan päättyi iltapalaan, jonka jälkeen ohjelmalehtiseen oli merkitty ”Tanssia aamuun asti”. Ihan aamuun asti ei tanssittu, mutta muutama tunti häissä vielä viihdyttiin.

Menoa ja meininkiä tanssilattialla (kuva jälleen Minttu Saarnilta)
Tässä vaiheessa siirryttiin tunnin mittaisista soittolistoista (joihin olin myös järjestänyt kappaleet omasta mielestäni hyvään järjestykseen) bileet-listaan, jota soitettiin satunnaistoistolla. Pikkuveljeni jatkoi dj-hommia tanssin lomassa soittaen aina toivottuja biisejä – tosin puutteellisesta internet-yhteydestä johtuen hän pystyi soittamaan lähinnä niitä biisejä, jotka löytyivät tuosta koneelle ladatusta bilelistasta. Vaikka siinä oli musiikkia noin kahdeksan tunnin edestä, ihan kaikkia biisejä ei tietenkään löytynyt. Vierailla kyllä oli mahdollisuus vaikuttaa biisilistaan ennen häitä ilmoittautumisen yhteydessä (ilmoittautumislomakkeessamme kysyimme biisitoiveita), mutta ymmärtäähän sen, että tanssin huumassa nousee uusia mielihaluja :D

Jo puolenyön maissa bileissämme kävi melkoinen kato, kun suuri osa lähinnä miehen puolen sukulaisista poistui. Kuuleman mukaan lähdön syynä oli aikaisin iskenyt väsy, joka kuitenkin hotellimatkalla oli kääntynyt taskumattien voimalla uuteen nousuun, ja bileet jatkuivat hotellin baarissa. Myös monet tamperelaiset lähtivät tässä vaiheessa kotiin, jottei kotiin pääsy venynyt liian myöhälle (Ikaalisista ajaa kuitenkin tunnin verran Tampereelle).

Mutta kuten sitä sanotaan: Väki vähenee, pidot paranee. Tanssilattialla meininki pysyi siis yhä hyvänä vielä pari tuntia. Pitkä päivä vaati kuitenkin veronsa, ja kun aloimme itse suunnitella lähtöä puoli kahden maissa, paikalla oli enää minun perheeni ja sukulaisia enimmäkseen äitini puolelta, eli heitä, jotka on ennenkin havaittu kestäviksi juhlijoiksi. Havaitessaan meidän olevan poistumisaikeissa hekin alkoivat tekemään lähtöä (keräten matkaeväitä sekä holittomista juomista että herkkubuffetista), ja juhlapaikan sulkemisesta vastanneet vanhempani pääsivät hekin mökilleen pian kahden jälkeen.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja parhaat asiat menevät ohi tosi nopsaan - niin myös hääpäivä! (Kuva: Minttu Saarni)

Toisaalta olin hieman pettynyt näinkin aikaiseen lopetukseen, mutta toisaalta:

Olen havainnut tämän pitävän aika hyvin paikkansa! (Kuva)
Sitä paitsi seuraavana päivänä tavattiin vielä paljon hääväkeä Ikaalisten kylpylän aamiaisbuffetissa, jonne mekin suuntasimme, vaikkemme kylpylässä yöpyneetkään. Mutta siitä lisää myöhemmin!

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Iltapala

Heittojen jälkeen tanssit jatkuivat taas noin tunnin verran, minkä jälkeen, noin kello kymmeneltä, oli iltapalan vuoro. Iltapala sisältyi meillä jo pitopalvelumme Pitokauhan ensimmäiseen tarjoiluun, ja kun hinta oli senkin kanssa oikein edullinen, ei päätöstä kauan tarvinnut pähkäillä. Toki iltapalan puolesta puhui myös se, että suunnitelma oli juhlia myöhään yöhön, eikä meillä ollut mitään käryä Ikaalisten ruokatarjonnasta yöaikaan. Emmehän toki halunneet kenenkään lähtevän aikaisin vain nälän takia :D

Kuva: Minttu Saarni
Iltapala oli myös sisällöltään täsmälleen se, jota Pitokauha ensimmäisessä tarjouksessaan ehdotti: tortilloja! Ne sopivatkin meille oikein hyvin, koska syömme tosi usein tortilloja muutenkin (melkein aina lauantai-iltaisin). Täytteinä oli mustapapukastiketta, salaattia, kurkkua, tomaattia, punasipulia, kermaviilikastiketta ja tomaattisalsaa, ja jokainen sai koota mieleisensä.

Ainut mikä tortilloissa etukäteen mietitytti, oli se, että mahtaisivatko ne sotkea kaikkien juhlavaatteet. Varmasti vahinkoja sattui (kun juomatkin oli jo kauan sitten korkattu), mutta isompia ongelmia ei kantautunut meidän korviimme. Omakin pukuni pysyi vitivalkoisena, joten todistettavasti tortilloja voi syödä myös häissä!

Iltapala oli "ohjelmanumeroistamme" viimeinen, ja sen jälkeen vuorossa oli enää musiikkia, tanssia ja vapaata hengailua. Mitään kovin ihmeellistä ei enää tapahtunutkaan, mutta kirjoittelen vielä yhden postauksen hääpäivän viimehetkistä - niistä siis lisää ensi kerralla!

maanantai 23. lokakuuta 2017

Hyvien diilien heitot

Kun oli tanssittu noin tunnin verran, pidettiin taukoa heittoja varten. Me ei heitetty kimppua ja sukkanauhaa, koska en halunnut heittää itsetekemääni kimppua enkä halunnut miehen kaivelevan mekkoni sisältä sukkanauhaa (ja toisaalta olisi ollut vähän kumma, jos sukkanauha olisi vain ilmestynyt jostain). En myöskään pidä naimisiin menemistä kummoisenakaan saavutuksena tai tavoitteena elämälle, joten hieman ihmettelen, miksi pitäisi kisata siitä, kuka pääsee seuraavana naimisiin. Ja jottei kukaan ymmärrä tahallaan väärin, niin tämä on mielestäni ihan erillistä siitä, että varmasti suurin osa kaipaa elämäänsä rinnalleen toista ihmistä ja haluaa tämän löydettyään sitä juhlistaa - se on mielestäni todellakin ok ja ihanaa, joskaan ei suinkaan välttämätöntä :)

Huomasitte varmaan, että tämä kaikki oli minun näkemystäni; kerrottuani näistä ajatuksistani miehelle häiden suunnitteluvaiheessa, hän rupesi vähän takeltelemaan, että onko pakko aina väkisin olla erilainen. No ei ole pakko, mutta vielä vähemmän kannattaa tehdä jotain vain koska niin on aina tehty / se on perinne / mitä muutkin ajattelee. Kun sitten esittelin oman vaihtoehtoni heitoille - heitot joka tapauksessa halusin, koska ne ovat mielestäni hauska ja rento loppuillan ohjelmanumero - mieskin oli kokolailla messissä.

Niin me sitten heitettiin koira ja auto.

Morsian koiraa heittämässä, sulhanen selkeästi juonittelee taustalla.
Ohjelmanumero alkoi sillä, että kaaso A kuulutti heitot suoritettaviksi ja selosti niiden taustaa. Nimittäin jo joskus suhteemme alkuaikoina mies haaveili autosta (kun taas minä olen periaatteesta aikalailla yksityisautoilua vastaan) ja minä koirasta (mies ei ole ikinä ymmärtänyt lemmikkieläinten päälle). Sovittiin sitten, että jos mies joskus saa auton, niin minä saan koiran, ja niin molemmat saapuivat talouteemme pari vuotta sitten. Tätä me kutsuttiin hyväksi diiliksi, joten päätettiin heittää (pehmo)koira ja (pehmo)auto, joiden nappaajat pääsisivät seuraavaksi tekemään hyviä diilejä.

Onnellinen voittaja ja kohteliaat taputukset kanssakisaajilta.
Näissä heitoissa oli muuten se hyvä puoli, että kaikki halukkaat saivat osallistua kumpaan tahansa ikään, sukupuoleen ja parisuhdestatukseen katsomatta. Alussa esittämieni perusteluiden lisäksi toivon vastaavien heittokonseptien leviävän siis senkin takia, että itsehän en enää rouvana voi osallistua kimpun nappaamisen kisaan ;D

Sulhanen kisatunnelmaa kohottamassa.
Vieraissa tämä ei tuntunut herättävän suurempaa hämmennystä, eikä jälkikäteenkään kukaan ole mitään kommentoinut. Tiukkaa kisaa sen sijaan syntyi, varsinkin miehen heittämän auton kohdalla:

Tiukka kisa, takkikin napattiin avuksi.
Voin siis suositella kimpun ja sukkanauhan korvaamista muilla heittovälineillä! Meidän toteutuksessa haastavinta oli löytää pehmoauto - suurin osa autoleluista kun sattuu olemaan melko kovaa tekoa, ja siksi ehkä vaarallisia heittää. Sinnikäs kirppiskahlailu kuitenkin palkittiin, ja jokunen viikko ennen häitä satuin bongaamaan Torista tuon Cars-sarjan minipehmon.

Mitä tykkäätte meidän toteutuksesta? Oletteko itse osallistuneet joskus erilaisiin heittoihin?

Kuvat jälleen Minttu Saarnilta (ite sensuroin), ethän kopioi!